Vennu on luonteeltaan lähes kopio emästään, vilkas ja välillä melkoinen häseltäjä, mutta kiltti ihmisille. Muille hevosille se ei sitten niin kiltti olekaan, orit ovat sille kuin punainen vaate härälle ja ruunat se luokittelee samaan kastiin. Tammojen kanssa se tietysti viihtyisi...

Hoitaessa Vennu on useimmiten nätisti, ainoastaan hännän letityksestä se ei tykkää. Sitä tehdessä on parasta pysytellä hiukkasen kauempana Vennun takajaloista. Varusteiden laitto ja kaikki muu sujuu ongelmitta. Vennu kannattaa laittaa aina kiinni hoitamisen ajaksi, koska irti ollessaan se liikkuu jatkuvasti. Se ei paljon jalkoihinsa katso joten hoitajan varpaat ovat usein vaarassa jos Vennu vaikka yhtäkkiä näkee käytävällä mielenkiintoisen tamman tai orin jolle on pakko päästä hirnumaan. Taluttaessa tarvitaan vahva riimu ja taluttajallekin mielellään reilusti voimia, Vennu on mestari hajottamaan riimuja ja vapaaksi päästyään se joko alkaa haastamaan riitaa lähellä olevien orien kanssa tai hyppää tammojen tarhoihin. Ihmeellistä miten irti ollessaan se pystyy vaivatta hyppäämään reilusti yli metrin korkeita aitoja, mutta kentällä ylittyy nippanappa metri...

Ratsuna Vennu on melko omapäinen, toisinaan se ei suostuisi liikkumaan minnekään ja ratsastustuokion alussa on aina käytävä pieni tahtojen taistelu jonka aikana selvitetään kuka oikein määrää. Pohjimmiltaan Vennu on kuitenkin pehmo, kauaa se ei kovistele ja jos ratsastaja pysyy tiukkana eikä alistu Vennun pompoteltavaksi, se hetken päästä antaa periksi. Kovaäänistä huutamista Vennu ei siedä, se alkaa säheltämään eikä tottele huutajaa ollenkaan vaan hyppii pystyyn ja koettaa kaikin keinoin päästä tilanteesta karkuun. Paremmin Vennun palauttaakin maanpinnalle tiukka käsky tai näpäys raipalla. Koulua harjoiteltaessa kankisuitset ja kannukset ovat liki välttämättömät varusteet, ilman niitä Vennu liikkuu kuin täi tervassa ja tuntuu ratsastuskoulussa ikänsä viettäneeltä vanhukselta. Hypätessä taas on oltava pehmeät kuolaimet, liian kovilla ratsastettaessa se alkaa tappelemaan ohjastuntumaa vastaan eikä keskity esteisiin ollenkaan. Esteitä Vennu rakastaa vaikkei (ainakaan vielä) kovin korkeita hyppääkään. Vennun suosikkeja ovat maastoesteet, maastossa ylipäätään se on kuin toinen hevonen. Siellä se ei kinaa ratsastajan kanssa vaan nauttii pitkistä laukkasuorista tai vaikeista esteradoista.

Päiväkirja, valmennukset