Aiu on herkkä ja tulinen tamma, se huomauttaa kipakasti näykkäisemällä jos asiat eivät mene neidin mieleisesti. Hevoslaumassa tamma on kova pomottamaan vaikkei johtaja-ainesta olekaan, se ei oikein siedä ketään lähellään ja ajaa toiset pois heiniltä tai vesiastialta jos tahtoo syödä tai juoda. Yksin tarhaaminen sopiikin Aiulle paremmin, silti se saattaa haastaa riitaa aitojen yli tai kurkotella repimään tarhanaapureiden loimia jos niiden värisävy häiritsee tamman fengshuita. Repii se toisinaan omiakin loimiaan, niiden täytyy olla todella hyvin istuvia tai muuten kiristää ja kutittaa mikä on Aiun mielestä sietämätöntä. Sitten sitä väristään portilla loimenriekaleiden kanssa sisäänpääsyä vaatimassa kun vettä sataa ja tammaparka kastuu. Aiu inhoaa vettä kaikissa muissa muodoissa paitsi vesikupista juotuna. Sade, lätäköt, uimiset ja pesut ovat kaikki ehdottoman hyi-hyi.

Tamma on hankala hoidettava, se hyörii kärsimättömänä ja käyttää heti hyväkseen hoitajansa huomion herpaantumista. Joko varpaat ovat vaarassa tai vähintään se pyrkii näykkäisemään jostain päin. Aiu inhoaa ylimääräistä hälinää ja hössötystä eikä siedä turhaa lääppimistä, mihin se valitettavasti laskee myös harjauksen ja muut hoitotoimenpiteet. Napakalla käsittelyllä sen kanssa kuitenkin selviää. Tamma on herkkänahkainen ja harjaus onkin parasta suorittaa reippain ottein ettei suotta kutita enemmän kuin on tarpeen. Pään harjaus on Aiun mielestä ihan erityisen inhottavaa, se nostaa turpansa kattoon ja vetää korvat luimuun mikä riittää karkottamaan herkemmän hoitajan. Kavioiden puhdistus sujuu helpommin kunhan muistaa laskea jalan maahan asti, muuten voi olla varma että kavio romahtaa hoitajan varpaille. Toisinaan Aiu ei välittäisi nostaa jalkojaan ollenkaan ja liimautuu maahan kiinni, jos jalan onnistuukin saamaan ylös, sitä nyitään koko ajan takaisin. Varusteiden laitosta Aiu ei myöskään pidä ollenkaan, sen mielestä satulahuopa kutittaa tai kiristää ja remmit hankaavat, eikä suitsissa ole mitään mukavaa.

Ratsuna Aiu on ihme kyllä reipas ja innokas. Se tarvitsee aina pitkän lämmittelyn ennen töihin ryhtymistä, oli se sitten kotona tai kisoissa. Tammalla kestää aina sopeutua siihen että ihminen kököttää selässä komentelemassa ja joka ratsastuksen alussa on katsottava kuka oikein määrää, mutta Aiusta kuoriutuu oikein mukava ratsu kunhan selässä on päättäväinen ja reilu ratsastaja. Aiu ei siedä kovia apuja, silloin ratsastus menee vain tappeluksi. Tasainen pohje ja käsi ovat ehdottoman tärkeät. Tamma toimii niin sileällä kuin esteilläkin ja rahkeita löytyy myös maastoesteille, vaikka maastossa Aiu saattaakin säikkyä kaikenlaista yllättävää. Maastoradalla vain vesiesteet tuottavat hieman hankaluuksia, mutta niistäkin yleensä selvitään kunhan tamma on lämmitelty kunnolla ja ennen veteen menoa hypätty jo jonkin verran niin että Aiu on päässyt kunnolla vauhtiin ja hyppäämisen makuun. Radalla hypätessä vesiesteet eivät tuota ongelmia, niihinhän ei ole tarkoitus astua ja Aiu varookin visusti kastamasta kavioitaan. Kouluratsuna Aiu on myös ihan mukava, tosin kilpailuissa se hermoilee hieman ja häntä viuhtoo läpi radan.

Päiväkirja, valmennukset