Katselin myynnissä olevia hevosia ja mietin pitkän aikaa tarjoaisinko tästä komeasta orista. Rinon isä oli ennestään tuttu tapaus, Orlando on hieno hevonen ja omistan jo sen trakehnertyttären Ornate Tinamoun. Rinon emänemä Rio Regalia taas on myös oldenburgtammani Regina Vian emänemä. Tuttuja sukulaisia siis osittain ja tuumailin että näin mukavasta yhdistelmästä ei voi tulla mitään huonoa. Kaupat tehtiin ja pian Rino jo tupsahti tallin pihaan puolisiskonsa Dineena F:n kanssa.

Rino on hyvin itsetietoinen ja karski tapaus. Tämän kanssa ymmärtää mistä ihmisten pelko ja kunnioitus oreja kohtaan tulee. Tarhassaan se mahtailee ohikulkeville oreille ja ruunillekin, toisinaan hieman hirvittää että kestävätkö aidat tai riittääkö korkeus kun Rino tulee täyttä laukkaa tarhan takalaidalta ja tekee äkkipysäyksen aivan viereen. Tammoille taas pitää keikaroida ja höristä hurmaavasti. Yleensä Rino on helppo saada kiinni, se tulee portille pörhöilemään ja on siitä kätevä pyydystää. Varuillaan saa tosin olla ettei ori punge portista karkuun. Rinon kanssa on aina käytettävä orikuolainta tai talutettava ketju suussa ellei jopa suitsittuna, se ei ole mikään tohvelieläin joka tulee perässä pitkällä narulla. Rino tömistelee ja tanssahtelee niin että taluttaja saa varoa varpaitaan. Jos vauhti ei ole Rinon mieleen, se pyrkii näpsimään hihoista. Parhaiten sen kanssa pärjää kun jättää kaiken pölhöilyn huomiotta ja komentaa vain jos on oikeasti aihetta. Jatkuvasta läpsimisestä tai nyppimisestä Rino hermostuu. Hoitaminen tapahtuu mieluiten omassa karsinassa kiinni sidottuna ja ovi suljettuna, kyllä ori käytävälläkin pysyisi, mutta myös muiden tallilaisten mielenrauhan ja turvallisuuden takia parempi näin. Harjauksesta Rino nauttii, se malttaa ihmeen rauhallisesti seistä paikoillaan hoitotoimenpiteiden ajan. Kavioita puhdistettaessa se nostaa jalat nätisti eikä muuten temppuile, mutta nojaa ihmiseen hyvin tyytyväisenä lisäkannattelijasta. Varusteiden laitto ei tuota ongelmia.

Ratsunakin Rino on vahva ja omatahtoinen, sillä on selkeästi omat käsityksensä miten asiat pitäisi tehdä. Epävarmaa ratsastajaa se vie kuin tiskirättiä, liian itsepäisen kuskin kanssa taas homma voi yltyä tappeluksi. Rino vaatii jämäkän ja päättäväisen käsittelyn, mutta myös joustavuutta. Jos Rino tahtoo mennä tästä ja ratsastaja tuolta, usein paras lopputulos saavutetaan jonkinlaisella kompromissilla. Pidemmän yhteistyön kautta Rinokin alkaa hellittää ja taipua paremmin ratsastajan tahtoon. Rinolta löytyy kohtalaisen mukavat liikkeet, mutta mikään kouluratsu se ei ole. Liiallisesta nysväämisestä ja hissuttelusta se hermostuu eikä sitä kiinnosta keskittyä pitkäksi aikaa pelkkään tallusteluun. Rinon mielestä pitää mennä eikä meinata, se on luonnostaan vauhdikas kaikissa askellajeissa ja viilettää paljon mielummin esteradalla niin kentällä kuin maastossakin. Liika vauhti voi toisinaan olla ongelma ja rauhallisen tahdin löytämiseen saa ratsastaja nähdä vaivaa. Kovalla kädellä jarruttaminen saa Rinon vetämään entistä pontevammin eteenpäin.

Kuljetuksesta Rino ei sano oikeastaan mitään, se on normaalin helppo lastata ja purkaa. Kilpailupaikalla se ei yhtään välittäisi odotella turhia. Heti vaan vauhti päälle ja menoksi, verryttelyalueella saattaakin joskus heikompia hirvittää kun Rino mennä paahtaa täyttä laukkaa kentän ympäri ja vetäisee ohimennen esteen tai parin yli. Ori ei yleensä pitkiä lämmittelyjä kaipaa, muutama hyppy riittää ennen radalle menoa.

Päiväkirja, valmennukset