Mana on tamma isolla teellä, toisena päivänä se on itse Neiti Aurinkoisuus, toisena taas kuin myrskynmerkki. Pohjimmiltaan Mana on kiltti ja nöyrä, mutta se tuntee oman arvonsa, eikä suostu pompoteltavaksi. Huonon päivän tunnistaa kyllä heti, tamman korvat liimautuvat niskaan, eikä se tee mitään luimimatta. Myös pieni näykkäily ja jalkojen nostelu kuuluu silloin asiaan. Hyvänä päivänä Mana onkin sitten ihan toista maata, hörisee ihmisen tullessa karsinaan, rapsututtaa itseään, katselee maailman menoa korvat hörössä ja uteliaasti ihmetellen. Muiden hevosten kanssa Mana tulee toimeen mukavasti, vaikka se rakastaa ruunien kiusaamista ja juoksuttamista, on se silti monen hevosen paras kaveri ja laumatoveri.

Kuten sanottu, koskaan ei voi ennalta arvata, millä tuulella tamma on. Yleensä neidin ilmeestä kuitenkin huomaa heti, että miten sitä tulee käsitellä: jos se näyttää äkäiseltä, selviää parhaiten johdonmukaisella ja asiallisella hoidolla ilman turhia rapsutteluja ja lepertelyjä. Talutuksessa se kulkee aina innokkaasti ja ympärilleen pälyillen, hieman säpsäkkäkin se on, joten taluttaja saa olla skarppina, ettei tamma pääse karkuun. Juoksutuksessa Mana kulkee kohtalaisesti, se kyllä osaa käyttäytyä, ja tietää mikä on homman nimi, mutta keskityskyky ei aina meinaa riittää. Manalla ei ole erityisiä pahoja tapoja, joskus se kyllä harrastaa ihmisen litistämistä karsinan seinään, mutta sen pystyy välttämään helposti olemalla valpas ja tarkkailemalla tammaa. Harjaus ei ole Manan lempihommaa, ja se on parasta suorittaa ripeästi, turhia ihmettelemättä. Varusteiden kanssa ei ole ongelmia, pientä pullistelua lukuunottamatta. Erikoisemmat hommat kuten kengitys, pesupaikalla oleminen ja lastaus sujuvat joka kerta erilailla: ennalta ei voi ennustaa, että kuinka hommat sujuu. Joskus Mana käyttäytyy kuin ihmisen mieli tehden kaiken, mitä siltä pyytää. Toisella kerralla se tekee kaikkien elämän mahdollisimman hankalaksi kaikilla erikoisilla tempuilla ja tempauksilla.

Mana on vauhdikas ratsu, joka suuntautuu selvästi esteille enemmän kuin kouluun. Yleisesti ottaen Manan kanssa saa olla skarppina, se saattaa yhtäkkiä lähteä viemään tai hypätä pystyyn, jos ratsastaja vain matkustaa selässä. Ihan tutullakin kentällä Manan on pakko pälyillä ja säpsyä kaikkea, ja jos ratsastsaja hermostuu, on se menoa: Mana menettää viimeisetkin järjenrippeensä, ja alkaa pelkäämään kaikkea ja kaikkea. Ratsastajan osalta rauhallisuus, ennakointi ja aktiivisuus ovat avainsanoja Manan kanssa touhuilussa. Koulukentille Manalla on vauhtia ja tempperamenttia vähän liikaa, eestaasnyysäys ei voisi sitä vähempää kiinnostaa. Se kyllä osaa paljon, mutta ei jaksa kokonaista koulurataa säpsymättä läpi. Esteillä se kuitenkin niinsanotusti herää henkiin: Se on valpas, reipas, tottelevainen. Kuumakin tamma on, mutta estekentällä sen virtavuus pääsee purkautumaan korkeina hyppyinä ja räjähdysalttiina käytöksenä, eikä säpsähtelynä ja sekoilemalla, niin kuin yleensä. Maastoilu Manan kanssa on sama kuin tekisi itsemurhahypyn lentokoneesta: meno on todellakin vauhdikasta ja aika riehakasta. Huimapäinen ihminen kuitenkin takuulla nauttii maastoilusta Manalla, jonka vauhti välillä kiihtyy huikeisiin lukemiin metsäpoluilla.

Päiväkirja, valmennukset