Roni on jokseenkin ailahteleva luonne. Toisina päivinä se on oikea kiltteyden perikuva ja käyttäytyy enkelimäisesti, toisinaan taas ori on hyvin leikkisällä tuulella ja keksii omaa ohjelmaa hoitotoimien väliin. Pahantahtoinen Roni ei koskaan ole, kaikki temppuilu on sille selvästi leikkiä, mikä kuitenkin riittää säikäyttämään aremman käsittelijän. Roni on pohjimmiltaan hyvin rento ja avoin tyyppi, sille kaikki on okei ja mitään uuttakaan asiaa ei tarvitse kauaa ihmetellä.

Hyvänä päivänä Ronin käsittely on helppoa. Se odottaa karsinan ovella tai tarhan portilla vastassa ja hörähtää tervehdykseksi, taluttaessa kävellään reippaasti vierellä ja tuhistaan vähän kuinka mukavaa on päästä tekemään jotain. Harjauksen ajan Roni seisoo rennosti paikoillaan, lepuuttaa takasiaan ja ainut liike on painon vaihto jalalta toiselle. Sään kohdalla on erityisen mukava rapsutuskohta, siitä harjatessa Roni ojentaa turpaansa ja kipristelee ylähuultaan mielissään. Kavioiden puhdistusta varten ei tarvitse kuin vähän koskettaa haluttua jalkaa ja se nousee nätisti. Varusteiden laitto ei tuota ongelmia, kuolaimiakin ori hamuilee miltei itse suuhun. Kentälle kävellessä saa taluttaja pistellä tossua toisen eteen, Ronilla on kiire. Se malttaa kuitenkin yleensä seistä paikallaan kunnes ratsastaja on saanut vyön kiristettyä, jalustimet säädettyä ja möngittyä selkään.

Huonona päivänä meno onkin ihan päinvastaista. Karsinassa odottaa ympäriinsä hyörivä hevonen joka tunkee ovenrakoon ja melkein syliin ulos pyrkiessään. Tarhasta haettaessa ori pomppii karkuun riimun nähdessään ja aloittaa piirileikin, päästää aina ihan lähelle kunnes taas kiepsahtaa laukkaamaan muutamat ympyrät. Pyydystämisen jälkeen ollaan niin pöyheänä, taluttaessa pitää tanssahdella ja vähän huudella tammoille tai toisille oreille. Lempipaikan rapsutus saa Ronin kyllä hetkeksi asettumaan, mutta muuten ei kärsivällisyys riitä aloillaan seisomiseen. Ori steppailee levottomasti ja heiluttelee päätään kun vihdoin päästään suitsimiseen asti. Kentällä taas on hirmuisen hauskaa pyörähtää sivulle kun ratsastaja on saanut jalan jalustimeen, tai ainakin pompahtaa eteenpäin kun tämä on melkein päässyt selkään asti.

Hyvän päivän Roni on miellyttävä ratsu. Emänsä tavoin ori on hyvin herkkä avuille, toimii miltei ajatuksen voimalla jos ratsastajalla vaan osaaminen riittää. Ronin kanssa on parasta aloittaa työskentely pian tai se ehtii pitkästymään, pitkin ohjin kävellessäkin kannattaa tehdä edes ympyröitä ja suunnanvaihdoksia. Roni ei ole turhan nirso ratsastuksen sisällöstä, pääasia että pääsee jotain tekemään. Sen kanssa onkin helppo hioa jotain yksittäistä ongelmakohtaa, ori jaksaa pipertää samaa taivutusta tai erikoisestettä useaankin otteeseen ja puhisee vain innoissaan kun tehdään jotain. Pitkät rennot maastolenkit eivät ole ollenkaan Ronin alaa, jos ei mitään jännää tapahdu niin edes vauhtia on löydyttävä, joko ratsastajan luvalla tai ilman. Enemmän esteille painottuvana hevosena Roni toimii myös maastoesteillä, ketteryytensä ansiosta se selvittää hypyn vaikka vähän huonommastakin paikasta. Täysin itsenäisesti se ei kuitenkaan hyppää, ori vaatii ratsastajalta tukea ja jämäkkää ohjausta, eikä matkustamaan voi jäädä tai seurauksena on kieltoja. Rataesteillä Ronia joskus turhauttaa ahtaampi tila, ei se varsinaisesti ole ongelma, mutta Roni on enemmän elementissään kun se voi siirtyä tehtävältä toiselle pitkää reipasta laukkaa. Uusinnassa palasten osuessa kohdilleen ori on miltei lyömätön, pitkät askeleet yhdistettynä reippaaseen vauhtiin ja ketteryyteen takaavat nopean nollaradan. Roni harvemmin tekee pudotuksia vaan mahdolliset virhepisteet tulevat kielloista ratsastajan ajatusten harhaillessa. Koulupuolella orin liikkeet eivät aivan korkeammalle tasolle riitä, mutta kenttäkilpailujen kouluosuuksilla Ronin kanssa pärjää vallan mainiosti.

Ronin ollessa leikkituulella ratsastajalla kannattaa olla liimaa takapuolessa tai ainakin hyvin vakaa istunta. Jo lämmitellessä ori mukamas säikkyy milloin mitäkin ja rennon käynnin sijaan saattaakin tulla vauhdikasta peruutusta tai pohkeenväistöä ravissa. Toiset hevoset samalla kentällä ovat kauhistus, muutaman metrin etäisyydelle eksyviä on pakko kavahtaa karkuun ja kauempana oleviakin pitää tuijotella epäluuloisesti. Ravissa voi vaihtelevasti irrota mahtavia lisäyksiä tai sitten Roni sipsuttaa kuin ballerina, mausteena vähän säikähdyksiä paikallaan tai ylimääräisiä pomppuja. Laukasta taas mukamas kuumutaan valtavasti, pitää yrittää koko ajan päästä uudestaan laukkaan ja protestoida päätä viskomalla. Ronin herkkyys on oikein äärimmillään, pienikin ote ohjista saa sen nostamaan turvan taivaisiin tai miltei istahtamaan, vähänkin löysää saadessaan ori taas singahtaa eteenpäin. Meno on välillä kuin keinuhevosella. Kouluratsastuskuvioiden harjoittelu on näinä päivinä miltei mahdotonta, esteilläkin ori esittää hyppyjä huikealla ilmavaralla tai tarpeettoman tiukkoja lähestymisiä, joten ratsastaja saa olla todella kylmähermoinen. Rauhallisempien hyppyjen yrittäminen saattaa johtaa Ronin mielestä erityisen hauskoihin kieltäytymisharjoituksiin. Ori tietää lukemattoman määrän mitä erilaisempia tapoja yllättää ratsastaja aivan viime hetkillä ennen estettä.

Kilpailupaikoilla Roni on samanlainen kuin kotonakin, eli mielialasta riippuen enkeli tai pikkupiru. Käsissä se aina pysyy eikä ratsastajan pudottuakaan karkaile, mutta kyllä tiettyinä päivinä saa väkijoukossa kummasti tietä kun ori kavahtelee puoliksi takajaloilleen tai tanssahtelee ympyröillä. Itse kilpailusuorituksen aikana Ronilla pysyy yleensä pakka kasassa ja sen saa edes jotenkin keskittymään, etenkin jos sietää vähän reippaamman tempon. Monesti taas yleisössä ihmetellään onko tässä edes sama hevonen kuin viime kerralla radalla kaahottanut tuulispää. Parhaimmillaan Ronin suoritus on hillitty ja hallittu, jokainen liike aivan paikallaan ilman mitään ylimääräistä showta.

Päiväkirja, valmennukset