Aave oli taas yksi mukava heräteostos. Ensin kiinnostuin orin laukkataustasta, tarkemmin tutkiessa sukukin osoittautui oikein mielenkiintoiseksi. Pari tuttua nimeä muiden poniemme suvuista, mutta myös aivan uutta verta. Aavetta kutsuttiin aiemmin lempinimellä Kokis, mutta ori sai pian uuden nimensä tallityöntekijän säikähdettyä aamusumussa kummituksen lailla hiippailevaa ponia.

Aave on oikein ystävällinen ja helposti käsiteltävä poni, kunhan hoitajalla on hieman huumorintajua. Orin bravuuri on irroittautua riimunnaruista ja se onnistuu nypeltämään auki monenlaiset solmut ja soljet. Onneksi Aave ei irti päästyään lähde mihinkään, siirtyy korkeintaan tutkailemaan harjalaatikon sisältöä. Tarhassa poni pysyy helposti sähkölangan takana.

Ratsuna Aave on haastavampi, sillä olisi omasta mielestään vain yksi vaihde eli eteenpäin ja kovaa. Hyödyllinen laukkaradoilla, koulukentillä ei niinkään. Paljon saa siis tehdä töitä rauhoittumisen eteen ja silti toisinaan Aave intoutuu kiihdyttelemään. Ei se varsinaisesti koskaan ryöstä, mutta kauniisti ilmaistuna jarrujen teho heikkenee hieman. Esteitä poni hyppää mielellään. Kovin korkeita ratoja se ei suorita kun vauhti on tekniikkaa paremmin hallussa, mutta ainakaan ei uusintaradoilla ajan takia hävitä. Myös valjakkoajossa Aave toimii suht mukavasti kylmäpäisen kuskin kanssa.