Poju on suorastaan syötävän suloinen pikku ori, vilkas ja leikkisä mutta kiltti. Tarhassa se poukkoilee sinne tänne kuin kumipallo, pysähtyy välillä katsomaan jotain tarkemmin ja säntää liikkeelle kuin raketti. =) Poju saa olla paljon ulkona ja sillä ajetaan ja ratsastetaankin usein, mutta silti energiaa riittää kaikenlaiseen hössäykseen. Poju viihtyy tarhassa parhaiten jos sillä on siellä seuraa, mutta pärjää yksikseenkin. Se tulee parhaiten toimeen vilkkaampien hevosten kanssa, liian rauhallisista se hermostuu. Tammat saavat olla melko rauhassa paitsi jos Poju karkaa. Silloin se saattaa mennä jonkun luokse lähempää tuttavuutta tekemään. Oreihin se suhtautuu melko välinpitämättömästi ellei ihan turvan alla ole ihanaa tammaa. Silloin se saattaa vähän haastaa riitaa. Ruunat ovat Pojulle ihan yhdentekeviä, joten tarhaseuraksi riittääkin valinnanvaraa.

Harjattavana olo on Pojun mielipuuhaa. Se seuraa aina tarkkaan mitä hoitaja tekee ja vääntää kaulansa ihan kieroon yrittäessään kurkkia joka suuntaan. Sitä saa harjata melko reippaasti, kevyt harjailu vaan kutittaa. Pään harjaamista Poju rakastaa. Jos harjaämpäri on jätetty Pojun ulottuville, se kaivaa sieltä pehmeän harjan ja pudottaa sen hoitajan eteen. Harjojen tutkailu on muutenkin hauskaa, Poju kaataa välillä koko sangon maahan ja viskelee epämiellyttävät harjat kauemmas. Kaviokoukku lentää kaikista pisimmälle. =) Jalkojen nostelu ei silti ole ongelma, Poju huokaa syvään ja nostaa koipensa parin yrityksen jälkeen. Liian kauan ei silti saa ruoputella, muuten Poju kiskaisee yllättäen jalkansa vapaaksi ja pudottaa sen hoitajan varpaille. Talutuksessa Poju intoilee toisinaan hieman liikaa, se kiskoo riimunnarua ja hirnuu muille hevosille, pysähtelee katsomaan kaikkea ja kääntyilee niin että varpaitaan saa varoa. Tarhaan mentäessä se ryntää portille kovalla kiireellä eikä malta odottaa kunnes on vapaa. Pojua ei voi jättää ulkona seisomaan yksin sidottuna, se näprää hyvin näppärästi narun irti ja karkaa juoksentelemaan pitkin pihaa. Karattuaan se ei anna heti ottaa itseään kiinni vaan aikansa säntäiltyään tulee itse luokse. Jos tulee...

Pojun ravurinura on lähtenyt liikkeelle hieman takkuillen, pikku sairastelut ovat pätkäisseet sen alkuunsa ja vasta nyt 5-vuotiaana päästään kunnolla kisaamaan. Pojua alettiin jo ratsuksikin opettamaan kun alkoi näyttää siltä että parhaat ravurinvuodet menevät ohi yhdessä hujauksessa, mutta kyllähän tässä vielä radalle ehditään. Valmennusta päästiin jatkamaan odotettua aiemmin ja Poju on nyt huippukunnossa ja valmiina kisoihin. Ajettaessa Poju on melko laiska jos ei ole kaveria mukana vauhdittamassa menoa. Silloin vauhtia sitten riittääkin niin että hyvä kun ori käsissä pysyy. Se on kestävä juoksija ja jaksaa pitkänkin matkan jälkeen vielä kiriä.

Ratsukoulutus tuo Pojulle mukavaa vaihtelua arkeen sen itsensäkin mielestä. Poju on halukas oppimaan ja edistyykin reippaasti, perusasiat on jo hallussa ja ravipainotteisuudestaan huolimatta se ravaa rauhallisesti, sekä nostaa laukan nätisti pienillä avuilla. Parasta mitä Pojun mielestä ratsastuksessa on, on laukkaaminen maastossa. Tallin lähistöllä onkin hyviä laukkasuoria ja Poju aivan puhkuu intoa kun ollaan sinnepäin menossa. Laukkapätkän päätteeksi se tepastelee ja hyppelee jonkin verran ennen kun rauhoittuu, ja on vielä pitkän matkaa eteenpäin tavallista vireämpi. Kentälläkin se liikkuu reippaasti mutta ei ihan niin mielellään kun maastossa. Esteiden idea ei ole Pojulle aivan vielä valjennut, se ryntää iloisesti niiden läpi ja kavaletit se taas hyppää nipussa. Koulukiemuroista se ei niinkään välitä, paitsi laukkaosuuksista. Välillä kesken laukkapätkän se yhtäkkiä pukittelee ja säntäilee sitten pitkin poikin ilman ratsastajaa.