Inkku on rauhallinen ja helppo hoidettava. Pitkään paikallaan seistessään se hieman hermostuu, mutta tamma on niin hyvä käsitellä että useimmiten sitä ei kauaa tarvitse hoidettavana seisottaa. Se sietää vieraidenkin ihmisten lääppimiset eikä kenkkuile eläinlääkärille, kengittäjälle tai muille satunnaisesti nähtäville tyypeille. Jalat nousevat nätisti pyydettäessä ja tamma ottaa kiltisti kuolaimet suuhun eikä pullistele satulavyötä kiristettäessä.

Ratsuna Inkku on vauhdikas, useimmiten herkkä ja kuuliainen, nöyrä työmyyrä. Laiska tamma ei ole koskaan, päinvastoin. Huonompana päivänä se on turhankin reipas ja tottelee heikommin pidätteitä. Silloin Inkku pyrkii menemään juuri sinne minne sitä huvittaa ja itse valitsemassaan askellajissa. Kentällä menoa rajoittavat aidat, mutta maastossa tammaa ei pitele mikään jos se sille päälle sattuu. Porukassa Inkku ei keksi tyhmyyksiä, mutta yksin maastoilu ei ole kovin turvallista. Onneksi huonot päivät ovat harvinaisempia ja useimmiten tamma pysyy hyvin kuulolla ja toimii pienillä avuilla. Esteillä tammalta ei kovin korkealle löydy ponnua, mutta reippautta sitten sitäkin enemmän. Inkku hyppää mistä tahansa ja mitä tahansa, joten ratsastajan on parasta olla hereillä ja kertoa sopivat hyppypaikat ja sopiva vauhti. Matalilla radoilla Iines on sopivan ratsastajan kanssa miltei lyömätön, se menee yllättävän ketterästi ollakseen suomenhevonen. Korkeammilla radoilla tulee herkemmin pudotuksia ja Inkku turhautuu selvästi kun "joutuu" kolistelemaan puomeja kavioillaan. Maastoradalla tamma toimii myös kivasti, yleensä se malttaa keskittyä tehtäviin ja jättää ryöstämiset kotimaastoihin.

Kisaheppana Inkku on oikein omiaan. Se on helppo lastata ja matkustaa rauhallisena niin seurassa kuin yksinkin. Kisapaikalla tamma on rento ja rauhallinen eikä hötkyile mistään, sen kanssa ratsastaja voi keskittyä täysin omien hermojensa hallintaan ja radan muistamiseen tarvitsematta erityisesti huolehtia ratsusta.

Valmennukset, päiväkirjamerkinnät

26.01.2012 - Iines pakkasessa (kirjoittanut rukkanen)

Aamulla mittari näytti -15 astetta pakkasta. Ei vielä niin paha, etteikö suomenhevonen ulkona liikkuessaan saisi itseään hikeen, tuumasin ja suuntasin pirtein askelin talliin. Iines oli saanut pari vapaapäivää ja nyt otinkin tamman ratsastettavaksi. Oikein kunnon hankitreeni ja eiköhän tästä neiti vauhtihirmustakin saataisi vauhdit vähemmäksi.
Kovasti virtaa tuntui riittävän. Iines tanssahteli heti tallipihassa ja selkään nouseminen ei meinannut onnistua millään. Lopulta sain Iineksen asettumaan paikoilleen ja pääsin satulaan. Menin alkulämmittelyn kentällä ja Iines kyllä kulki ihan mukavasti. Lähdettiin pian pelolle, jossa on hankea riitti vauhtihirmullekin. Iines sai tehdä töitä oikein kunnolla ravissa ja yritti vähän väliä nostaa laukkaa. Pidättelin tammaa ja neitoahan se alkoi kiukuttaa. Pukkia ei kuitenkaan saanut syvässä pelossa aikaiseksi, mutta vauhtia lisättiin. Ravi kulki oikein komeasti tamman nostellessa jalkojaan reippaasti. Peltohan on tasaisella, joten mitään mäkitreeniähän tässä ei vahingossakaan tullut. Onneksi hankea oli niin paljon, että Iineksen tuttu ryöstäminenkään ei olisi ongelma.
Päästin Iineksen laukalle pellon kaukaisimmassa päässä ja Iineshän laukkasi! Tamma paineli elämänsä riemusta eteenpäin. Pellon mitta oli kuitenkin tarpeeksi ja alkoihan se vauhtihirmukin hieman hidastua. Pari kertaa peltoa edestakaisin ja Iines eteni rennosti eteenpäin. Ravilla mentiin mukavan letkeästi eikä enää ollut mitään ryöstämistä ilmassa.
Tallilla hikinen tamma sai fleeceloimen selkään. Iineksen kuivuttua vaihdoin toppaloimeen ja pistin tamman tarhaan ulos. Toivottavasti maastossa olisi aina yhtä paljon lunta, että Iineksen jarrutkin löytyisivät. Tänään oli mukava ratsastaa hevosella, joka ei juossut kotiinpäin ilman minkäänlaista kontrollia. Onneksi Iineksen kanssa on paljon aikaa tehdä töitä ryöstämisen vähentämiseksi. :)

29.02.2012 - Karkauspäivän kunniaksi.. (kirjoittanut rukkanen)

Kävin isännän kanssa maastolenkillä aamupäivästä ja palatessamme takaisin tallille oli Iines ottanut työkseen iloita karkauspäivästä karkaamalla omasta tarhastaan. Iines-rouva löytyi onneksi notkumasta tallin kulmilla. En olisi muuten ehkä tamman puuttumista tarhoista huomannut, mutta isäntä kummasteli miksei Halin kaveri ollut tarhassa. Iines oli yksin jäätyään päättänyt lähteä tarhasta kokeilemaan omia seikkaluita Halin päästyä maastoon.
Avasin tallin oven ja Iines käveli tyytyväisenä sisään, suoraan omaan karsinaansa. Samakos tuo olisi sitten laitella tamma kuntoon ja ratsastaa se kunnolla kun kerran tallissakin jo valmiina oli. Varusteet niskaan ja menoksi. Kenttä on ollut hyvässä kunnossa ja pohja mukavan pehmoinen. Iines kulki tyytyväisenä uralla ja otin tamman kanssa perusharjoituksia, siirtymisiä, voltteja, peruutteluja ja välillä isolla ympyrällä laukkaa. Tamma kulki puhtaasti ja oli mukavan vetreä molempiin suuntiin. Iines yritti tyypillisesti hieman välillä jyrätä, mutta tein kuten Marikan valmennuksessa ja Iines oli taas paremmin kuulolla. Ihana kun joku jaksaa välillä käydä meitäkin valmentamassa niin ei ole ihan niin puskassa ratsastamista koko homma. Tunnin ratsastelujen jälkeen tamma tuntui hyvältä, vastasi apuihin reippaasti, kulki nätisti ja tulin siihen tulokseen että parempi lopettaa hyvillä mielin.
Iines pääsi Halin kanssa tarhaan ja heitin päiväheinät kaikille hevosille. Iines työnsi päänsä innoissaan heiniin, ihan kuin ei olisi ruokaa nähnyt vuosikausiin.. Iines onkin menossa käymään mukavan suomenhevosorin luona huomenna. Varsa on menossa orin omistajalle, olen aikamoisen innoissani tästä tulevasta mehtäläläisestä kun on valmis koti odottamassa ja tunnen uuden omistajan vuosien takaa ja luotan että siellä kasvatti saa elää hyvän pitkän elämän. Varsahan on Iineksen toinen, kolmatta suunnitellaan sitten kesälle. Katsellaan sitten josko kolmas jäisi omaan talliin kasvamaan. :)