Luonnekuvaus

Violetta Karus muutti Anfarwoliin samaan aikaan seitsemän muun russin kanssa. Minulla oli siis itsellä entuudestaan pari russia laukkaponina, joten olihan niitä pakko saada lisää, voisi harjoittaa hieman jalostustakin. Tuttu kasvattaja sattui sopivasti mainostamaan kasvattejaan, enkä näemmä osannut pysyä kohtuudessa, kun piti heti kahdeksan sopivimman oloista kasvattia ostaa meille.

Violalla on todella mukava luonne, välillä sitä ei edes uskoisi ponitammaksi. Viola rakastaa lapsia, huomiota sekä tietenkin syömistä. Yleensä tamma on todella rauhallinen, ja sen kanssa pärjää kuka tahansa. Hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta, satulaa laitettaessa tamma tosin voi aavistuksen luimistella.

Violetta Karus on myös ratsastettaessa useimmiten rauhallinen. Tavallista kuumemmaksi tamma tulee, jos hypätään esteitä tai käydään yksin maastossa, mutta näistäkin reissuista kyllä selviää aina. Mitään laukkaratojen ykköstä Violasta ei tullut, mutta enpä sitä oikeastaan odottanutkaan, sillä eihän tamman vanhemmat olleet laukkaponeja. Onneksi Viola kuitenkin pärjäsi ihan kohtalaisesti radoilla, pääasiassa miellyttämishalunsa ansiosta.