Luonnekuvaus

Oliivi on kenkku käsitellä, hoitaessa se vielä menee kun ei ylimääräisiä lääpi, mutta ratsastettaessa se on kuin duracellpupu. Käsittämätöntä hötkyilyä joka suuntaan, menemään pitäisi päästä, mutta sitten kuitenkaan ei viitsi juosta kun luvan saa. Taluttaessa saa varoa varpaitaan kun tamma jyrää jokaista ruoalta näyttävää ruohotupsua kohti. Paikallaan seisominen on hyvin vaivalloista, paitsi silloin kun pitäisi liikkua, silloin kyllä esiintyy liimakavioisuutta. Ainoastaan ponin hoitaja on saanut vähän toisenlaista käytöstä esiin, en tiedä mitä magiaa hän tammalle on tehnyt.

Oliivi ei ainakaan ulkonäöllään alkuun hurmannut, tammasta tuli hyvin lehmämäinen vaikutelma kun näin sen ensimmäistä kertaa laitumella lönkyttelelemässä. Pidin kuitenkin tamman vanhemmista ja voikonkimosta väristä, joten ostin Oliivin lauman jatkeeksi.

Oliivin lehmäily jatkui sitten radoilla. Nelivuotiaana tamma oli kuntonsa puolesta täysin valmis kilpailuihin, vauhtia siitä ei sitten löytynyt millään. Ensimmäiset lähtönsä se hölkytteli muiden perässä, seuraavissa se sentään pysyi joukon mukana. Viidettä starttia ei nelivuotiskaudella päästykään kokeilemaan, Oliivi satutti jalkansa iltakaurojen perään kiirehtiessään ja tamma päätettiin jättää siitoskäyttöön.

Oliivin ollessa 14-vuotias eräs sukulaistyttö ihastui tammaan niin että tahtoi sen hoidokikseen. Tyttö sai puuhastella tamman kanssa mitä halusi, hän päätti sitten treenata Oliivin kanssa ja tahtoi osallistua ihan oikeisiin kilpailuihin asti. Tamma vaikutti hyväkuntoiselta joten annoimme luvan kokeilla. Yllättäen Oliivilla olikin kilpailuissa aivan toinen meno kuin nuorempana, tamma voitti yli puolet lähdöistään ja nousi G2-tasolle asti. Siinä vaiheessa se pääsi jatkamaan siitostamman elämää, ikää oli kuitenkin jo sen verran.