Luonnekuvaus

Yleisesti ottaen Fuego on yllättävänkin lempeä ja kiltti ori, varsinkin ollakseen täysiverinen. Ilmeisesti Fuegon käsittely onkin aloitettu samantien syntymän jälkeen ja oria on hyvin todennäköisesti käsitelty vain lempeästi, sillä en usko että orista voisi muuten tulla niinkin kiltti kuin Fuego on. Tämä herra tulee myös toimeen kaikkien eläinten, sekä kaikkien ihmisten kanssa erittäin hyvin ja siksi Fuegoa voikin käsitellä lähes kuka vain, mutta herran sukupuolen vuoksi ketä tahansa ei kumminkaan päästetä oria käsittelemään. Voitte myöskin uskoa, kuinka monta halukasta olisi toimimaan Fuegon kanssa lempeän luonteen, sekä valloittavan ulkonäön ansiosta.

Hoidettaessa Fuego rakastaa miellyttää ihmistä ja orin tyytyväiseksi saaminen ei tosiaankaan vaadi paljoa. Oikeastaan voisi sanoa, että Fuego on omalla tavallaan varsinainen hienohelma hoitotoimenpiteiden suhteen ja herra on sitä tyytyväisempi, mitä puhtaampi ja siistimpi se on. Toisaalta taas tuo on ihan ymmärrettävää, sillä miksipä niinkin komea ori kuin Fuego on tahtoisi olla likainen ja näyttämättä komeutensa. Välillä orista voi melkeinpä aistia sen, kuinka ori niin sanotusti masentuu jos se joutuu koko päivän seisoskelemaan kuraisena tarhassaan ja kukaan ei ole Fuegoa heti pesemässä ja puunaamassa. Siksi oria onkin erittäin antoisa hoitaa, sillä herra piristyy silmissä kun liat saadaan pois. Ehdoton lempihoitotoimenpide Fuegon mielestä tuntuukin olevan peseminen. Koska peseminen tosiaan on orin lempihoitotoimenpide, tuntuu hassulta että herra ei voi alkuunsakkaan sietää uittamista. Johtuneeko tämä sitten siitä, että Fuego voi vaikka mennä likaiseksi uittamisen aikana vai jostain muusta, mutta kannattaa kumminkin jättää uintireissut muiden hevosten kanssa toteutettaviksi, mikäli tahtoo itsekin nauttia uittamisesta. Talutettaessa Fuego on kiltistä ja lempeästä luonteestaan tulta ja tappuraa, mutta ei onneksi kumminkaan pahalla tavalla. Talutettavana ollessaan ori haluaa nimittäin vain siirtyä mahdollisimman ripeästi paikasta toiseen, joten taluttaja voi kokea asian siten, että Fuego yrittää puoliväkisin kiskoa taluttajaansa eteenpäin, vaikka asia ei niin oikeasti olekaan. Taluttajan täytyy vain yrittää lampsia Fuegon perässä yhtä reippaasti kuin ori itse, vaikka eihän tämä herra lähde karkuun vaikka taluttaja vahingossa päästäisikin irti. Irti pääsessään ori nimittäin jatkaa vain matkaa jonkin matkaa eteenpäin, kunnes tajuaa taluttajan jääneen matkasta ja kääntyy sitten ympäri mennen takaisin taluttajansa luokse.

Lastatessa Fuego kulkee nätisti traileriin ja tulee yhtä nätisti myös ulos sieltä. Matkan aikanakaan ei ole kertaakaan ilmennyt minkäänlaisia ongelmia ja täytyykin olla siis onnellinen siitä että olemme saaneet talliimme näinkin hyvin käyttäytyvän täysiverisen laukkaratsun, joka on vielä kaiken lisäksi orikin. Jokaisen Fuegoa lastaavan täytyy kumminkin muistaa se, että ori tahtoo liikkua paikasta toiseen mahdollisimman ripeästi ja vaikka herra käyttäytyykin kauniisti lastatessa, niin joillekin orin vauhti saattaa silti olla talutettaessa liikaa.

Ratsastettaessa Fuegolla riittää vauhtia vaikka muille jakaa. Orilla ei siis ole kokeiltu perinteistä ratsastusta kuten esteitä tai koulua, mutta laukkaratsuksi Fuego sopii enemmän kuin hyvin juurikin luonteensa vuoksi. Erittäin kovasta vauhdista huolimatta ori pysyy ratsastajan käsissä hyvin, kunhan ratsastaja on kokenut persoona. Kokemattomille Fuegon vauhti saattaa nimittäin olla liikaa ja kokemattomat eivät välttämättä kerkeä reagoimaan kaikkeen ihan niin nopeasti kuin olisi tarve tämän orin vauhdissa.

Sukuselvitys

Isä Chino Hornet xx on 165cm korkea, voikonkirjava englantilainen täysiverinen-ori, joka on nykyisin jo eläkkeellä painotuslajistaan laukkaratsastuksesta, mutta jonka kanssa harrastetaan pienimuotoisesti kouluratsastuksen helppojen luokkien harjoittelua. Ori pärjäsikin erinomaisesti laukkaratsastuksessa nuoruusvuosinaan ja herran voittoprosentti olikin eläkkeelle jäännin aikoihin hieman yli kahdeksankymmentä prosenttia. Jalostuskäytössä Chino Hornet ei enää ole, sillä jälkeläisiä on nyt jo kerennyt kertymään yhteensä kuusikymmentäkaksi kappaletta, jotka kaikki ovat jo jatkaneet tai tulevat jatkamaan isänsä uraa laukkaradoilla.

Isänemä Ruby Velvet xx oli 162cm korkea, voikko englantilainen täysiverinen-tamma joka painottui elämänsä alkupuolella laukkaratsastukseen, mutta siirtyi hyvin pian kouluratsuksi, sillä tamma ei oikein pärjännyt laukkaradoilla niinkuin sen omistaja olisi tahtonut. Kouluratsastus sopikin tammalle todella paljon paremmin ja tamma menestyi lajissaan erittäin hyvin, joten Ruby Velvetillä oli kysyntää myös kouluratsujalostuksessa. Koska tamman suku oli kumminkin täysin laukkapainotteista, ei sen omistaja tahtonut käyttää ratsuaan kouluratsujalostukseen ja näin ollen Ruby Velvet sai elämänsä aikana yhteensä neljä kappaletta laukkapainotteisia jälkeläisiä.

Isänemänisä Tom Brass xx oli 160cm korkea, voikko englantilainen täysiverinen-ori, jonka painotuksena toimi laukkaratsastus ja vieläpä useamman vuoden ajan. Tämä herra jäi nimittäin eläkkeelle laukkaratsun urastaan vasta 8-vuotiaana ja silloin ori sai jäädä kokopäiväiselle eläkkeelle ilman että sitä edes koulutettiin uuteen lajiin. Vaikka Tom Brass pärjäsi erittäin hyvin omassa lajissaan, ei kukaan sen neljästäkymmenestäkahdesta jälkeläisestä valitettavasti pärjännyt kovinkaan hyvin laukkaratsastuksessa ja se jääkin ikuiseksi arvoitukseksi, miksi näin oli.

Isänemänemä Money Fantasy xx oli rautias, 164cm korkea englantilainen täysiverinen-tamma ja täysin nimensä mukainen rahasampo omistajalleen tamman painotuslajissa laukkaratsastuksessa. Tämä neiti oli nimittäin yksi kotimaansa Ison-Britannian tunnetuimmista laukkaratsuista ja Money Fantasy ansaitsikin erittäin suuria kisauransa aikana, joka kesti yhteensä 8-vuotiaaksi saakka. Eläkkeelle jäätyään tamma jäi kokopäiväiseksi siitostammaksi ja tämä neiti kerkesikin saamaan elämänsä aikana yhteensä viisi jälkeläistä joista osa pärjäsi laukkaratsastuksessa ja osa taasen ei.

Isänisä Almost Zorro xx oli 165cm korkea, rautiaankirjava, laukkapainotteinen englantilainen täysiverinen-ori joka kilpaili nuoruusvuotensa painotuslajissaan, mutta siirtyi kevyeen harrastekäyttöön loukattuaan jalkansa eräissä laukkakisoissa. Tämän loukkaantumisen jälkeen ori siis koulutettiin omistajansa harrasteratsuksi helppoihin luokkiin, mutta minkään lajin kilpailuissa Almost Zorron kanssa ei enää käyty. Jalostuskäyttöön oria kumminkin kyseltiin jonkin verran, mutta koska nimi oli jäänyt suhteellisen tuntemattomaksi, ei kysyntää kumminkaan ollut valtaviin jälkeläismääriin saakka. Jälkeläisiä ori sai tästä huolimatta yhteensä kaksi kappaletta ja toivotaankin että nimi tulisi pysymään täysiveristen suvussa mahdollisimman pitkään vähistä jälkeläisistä huolimatta.

Isänisänemä Flirtatious xx oli mustankirjava, 164cm korkea ja äärimmäisen kaunis sekä rodunomainen englantilainen täysiverinen-tamma joka oli täysin laukkapainotteisesta suvusta, mutta painottui tästä huolimatta itse esteratsastukseen matalissa luokissa. Koska tamman suku oli erittäin hyvin laukoissa pärjännyttä, ihmeteltiin painotusvalintaa erittäin paljon ja monelta suunnalta, mutta tästä huolimatta Flirtatious pärjäsi ihan kivasti omassa lajissaan. Jälkeläiskysyntää löytyi tamman osalta paljon enemmän laukkapuolelta ja lopulta jälkeläisiä syntyikin viisi kappaletta, jotka kaikki painottuivat laukkaratsastukseen.

Isänisänisä Vermillion xx oli rautias, 165cm korkea laukkapainotteinen englantilainen täysiverinen-ori joka ei ollut kovinkaan komea ulkonäöltään, eikä edes rodunomainen, mutta laukkaradoilla ori loisti kuin kirkkain tähti. Jokainen joka seurasi vähänkään laukkakisoja tämän herran kisakauden aikana, tunsi varmasti Vermillionin nimen ja senpä vuoksi orilla olikin kysyntää jalostuskäyttöön huomattavasti enemmän kuin mitä sen omistaja tahtoi hevostaan jalostukseen käyttää. Jälkeläisiä syntyi kumminkin yhteensä kaksikymmentä kappaletta, joten eiköhän Vermillionin nimi tule jatkossakin näkymään täysiveristen suvuissa.

Emä Jesabella xx on 160cm korkea, rautias englantilainen täysiverinen-tamma joka asuu edelleen kasvattajansa luona, sillä tamman kasvattajan mielestä Jesabella sopii erinomaisesti laukkapainotteisten täysiveristen jalostukseen erinomaisen laukkamenestyksensä vuoksi. Tämän neidin sijoitusprosentti on nimittäin lähellä sataa prosenttia ja tamma onkin ansainnut omistajalleen sen verran paljon rahaa, ettei Jesabellan omistaja ole ikinä edes ajatellut kasvattinsa myyntiä. Nykyisin tamma ei kumminkaan enää kilpaile, vaan on täysipäiväinen jalostushevonen ja varsoja onkin syntynyt tähän mennessä jo viisi kappaletta. Valitettavasti ei ole kumminkaan tietoa, onko Jesabella saamassa lisää jälkeläisiä ja vain aika näyttää sen.

Emänisä California Kid xx oli 160cm korkea, musta, luonteeltaan erittäin orimainen englantilainen täysiverinen-ori jonka kanssa kilpailtiin nuoruusvuosina laukkakisoissa, mutta orimaisen luonteensa vuoksi California Kid ei siihen lajiin oikein sopinut ja herra siirtyi ratsukoulutukseen. Ratsukoulutuksen aikana orille hankittiin yksi jälkeläinen ja sen jälkeen se ruunattiin, jonka jälkeen California Kid soveltuikin erinomaisesti kouluratsastuksen helppoihin luokkiin. Kouluratsastuksessa kertyikin jonkin verran menestystä ja orilla kisattiinkin siinä aina siihen saakka kunnes ori menehtyi luonnollisesti vanhuuteen 25-vuoden iässä.

Emänisänemä Eileen Bella xx oli 160cm korkea, musta, risuestelaukkoihin painottunut englantilainen täysiverinen-tamma joka menestyi hyvin vaihtelevasti ja yleensä kausittain, eli ikinä ei voinut ennustaa etukäteen milloin tammalla oli hyvä kisakausi ja milloin huonompi. Koska Eileen Bellan sijoitusprosentit olivat kumminkin viidenkymmenen luokkaa, löytyi tammalle kysyntää jalostuksestakin ja jälkeläisiä tälle neidille kerkesikin siunaantumaan yhteensä neljä kappaletta tamman 27-vuotta kestäneen elämän aikana.

Emänisänisä My Extreme xx oli mustankimo, 164cm korkea englantilainen täysiverinen-ori joka painottui laukkaratsastukseen, vaikkakaan ei järin hyvällä menestyksellä. Orin omistaja yritti kumminkin itsepintaisesti tehdä hevosestaan kunnollista laukkaratsua, joten suhteellisen huonosta menestyksestä huolimatta My Extremeä ei ikinä koulutettu mihinkään muuhunkaan lajiin. Orin onneksi se omasi kumminkin äärimmäisen komean ja rodunomaisen ulkonäön, joten kysyntää jalostukseen löytyi edes jonkin verran ja My Extreme saikin elämänsä aikana kolme jälkeläistä.

Emänemä Farceur xx oli yleispainotteinen, 162cm korkea, rautias englantilainen täysiverinen-tamma jonka kanssa kilpailtiin harrastusmielessä sekä koulu-, että estekilpailuissa aina silloin tällöin. Mitään järin suurta menestystä kilpailuista ei ikinä tullut ja sen vuoksi olikin suuri hämmästys kun tamma vietiin kantakirjaustilaisuuteen ja tuloksena olikin ensimäinen palkinto, lähes täysin pistein. Kun Farceur saatiin kantakirjattua, alkoi kummasti ilmetä myös kiinnostusta tamman jälkeläisiin ja lopulta neiti saikin elämänsä aikana yhteensä viisi jälkeläistä, jotka ovat pärjänneet vaihtelevalla menestyksellä elämässään.

Emänemänisä Harley Davidson xx oli 164cm korkea, rautias, esteratsastuspainotteinen englantilainen täysiverinen-ori jonka kanssa kilpailtiin orin omassa painotuslajissa suhteellisen hyvin. Alkuun tämän herran omistaja oli sitä mieltä, ettei Harley Davidsonia viedä ollenkaan esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun, koska menestys ei mukamas ollut tarpeeksi hyvää, mutta onneksi ori kumminkin vietiin sinne sillä kotiinviemisiksi sieltä tuli toinen palkinto. Jälkeläisiä orille ei kumminkaan syntynyt kuin kuusi kappaletta, sillä tätä ratsua ei paljon mainostettu ja jälkeläistä osasivat kysyä vain ne jotka olivat orista kuulleet muuta kautta.

Emänemänemä Lizzymimi xx oli 161cm korkea, ruunikko englantilainen täysiverinen-tamma jolla ei varsinaisesti ollut ikinä mitään painotuslajia, mutta jonka kanssa kilpailtiin selkeästi eniten kouluratsastuksessa. Menestystä tuli ihan kivasti ja sen myötä muutamat koulupiireissäkin tunnetut harrastajat alkoivat kiinnostua Lizzymimin jälkeläisistä kouluratsastuskäyttöön. Kiinnostusta lisäsi vielä entisestään tamman saama kolmas palkinto kouluratsastusjaoksen laatuarvostelusta ja ennen kuolemaansa 24-vuotiaana tamma kerkesi saamaan yhteensä seitsemän jälkeläistä nimiinsä.

28.12.2013 päiväkirjamerkintä, kirjoittaja *lumienkuli*

Oltiin juuri saatu Veera.n kanssa talli pystyyn ja muutamat uudet hevosetkin olivat jo kerenneet kotiutumaan kun katselin mielenkiinnosta myytäviä hevosia ja poneja, joita pystyisimme mahdollisesti käyttämään jalostuksessa. Yhden myytävän hevosen kuva pisti silmääni ja se oli Fuego. Luin myynti-ilmoituksen läpi ja vaikka ori olikin laukkapainotteisesta suvusta, niin voisihan sen joskus tulevaisuudessa kouluttaa ratsuksikin ja jos laukkaura ei jostain syystä lähtisikään onnistumaan, niin siinä olisi jälleen hyvä syy kouluttaa herra ratsupainotteiseksi. Soitinkin siis heti Veera.lle innoissani ja kerroin löydöksestäni. Ensin Veera. ei ollut järin innoissaan täysiverisestä ratsuponi-tallilla, mutta sanoin lähettäväni kuvan orista hänelle kuvaviestinä. Ei mennyt kauaakaan kuvaviestin lähettämisestä kun Veera. jo soitti, että tottakai De Fuego muuttaisi talliimme, jos ei muuten niin ainakin värinsä vuoksi ja pitihän Veera.lle muutama laukkaratsu saada talliin. Soitinkin siis kädet täristen Fuegon myyjälle, joka kertoi että ori oli juuri edellisenä päivänä Saksaan, mutta sen uusi omistaja ei jostain syystä ikinä ollutkaan noutanut oria sen myyjältä. Juteltiin siis hetki puhelimessa ja kerroin Fuegon mahdollisesta tulevaisuudesta ja niin tehtiin päätös orin meille muuttamisesta. Pari tuntia puhelun jälkeen tallin pihaan kaarsikin jo hevosauto ja sen kyydistä talutettiin ulos ehkä komein ori, jonka olin ikinä nähnyt. Tästä tulisi alkamaan upea tulevaisuus Fuegon kanssa.

30.12.2013 Luonnollisia hevosmiestaitoja uppovieraan kanssa, kirjoittaja vrieng.

- Vautsi vau, huokaisin lähes äänettömästi ihaillessani erikoisen värisen orin liikkeitä tarhassa. Se pärisytteli sieraimiaan ravatessaan ja viskeli vienosti päätään aina vähän väliä saaden harjansa hulmuamaan näyttävästi. En tahtonut uskoa, että tämä ori olisi se täydellinen mamman musukka, josta kaikki niin puhuivat.

Ainakaan taluttaessa en voinut kehua oria kovin hyväkäytöksiseksi - hevosella oli sellainen kiire, että olisin uskonut tulen olevan hännän alla, jos en omin silmin olisi nähnyt sitä mahdottomaksi. Tästäpä syystä tämä kiirehtijä sai suorittaa muutaman talutusharjoituksen. Koska pysähtyminen ei alkuunsa meinannut luonata lainkaan, joutui ori tekemään voltteja ympärilläni muutaman kerran. Muutamien ympärilläni mentyjen kierrosten jälkeen nuori hermanni oli helpompi saada pysähtymään, sillä tällä kertaa se selvästi kuunteli, mitä asiaa taluttajalla oli eikä vain yrittänyt epätoivoisesti kiiruhtaa talliin. Mutta aina kun ori yritti kiirehtiä edelleni, pysäytin sen ja seisoimme hetken paikoillamme. Voin kertoa, että teimme sen useampaan kertaan niinkin lyhyellä matkalla. On kuitenkin tärkeää, että hevonen kuuntelee taluttajaansa ja kävelee tämän tahtia - hevonen ei sitä kuitenkaan tiedä, ellei sitä sille kerrota ja opeteta.

Kun pääsimme orin kanssa karsinaan, ääni herran kellossa muuttui täysin. Fuego seisoi rentoutuneesti paikallaan, riiputtaen alahuultaan maata kohden. Harjasin oria pehmeällä harjalla hieman pyörivin liikkein. Sen lähestulkoon kultaiseen vivahtavasta karvasta löytyi valtavia mutapaakkuja, joita yritin irroittaa hellävaraisesti kumisualla että käsin rapsuttamalla. Taukosin harjaamiseni hetkeksi ja jätin orin vähäksi aikaa karsinaansa. Lähdin hakemaan satulahuoneesta, jota muuten etsin pienen tovin, suojia. Kypäräni, naruriimun sekä pitkän kouluraipan kävin pikaisesti hakemassa vuokra-autostani sen jälkeen, kun olin laittanut orille suojat. Tarkoituksenani oli tänään totuttaa Fuego naruriimuun ja tehdä eräänlaisia maasta käsittelyyn liittyviä harjoituksia.

Fuego suhtautui ensinnäkin naruriimuun upeasti. Herkät hevoset, kuten täysiveriset, reagoivat usein nopeasti ja voimakkaasti pieniinkin apuihin. Fuego ei tehnyt sääntöön poikkeusta - ori reagoi todella herkästi erilaisiin pysähdys- ja väistöliikkeisiin. Ja mitä hienointa, ori seurasi narun päässä pitäen jatkuvasti hyvää etäisyyttä, vaikka välillä hidastin kävelyäni tai nopeutin sitä. Kertaakaan ori ei yrittänyt ohitseni alun pysäytysharjoitusten jälkeen.

Rohkean oloiselle Fuegolle oli vielä pientä jännitystä luvassa tälle harjoittelukerralle. Olin ottanut mukaani niin sanotun mörkötikun eli tavallisen kouluraipan, jonka päähän oli sidottu kahiseva pussi. Tarkoitukseni oli saada Fuego luottamaan minuun niin, ettei se välittäisi, vaikka koskettaisin tällä kauhistuttavalla raipalla sen kylkeä tai selkää. Treenasimme asiaa ensin ihan tavallisella raipalla, joka oli matkassani mukana. Fuego väisti aluksi raippaa luullen, että haluaisin sen väistävän sitä. Tajusin sitten itsekin, että olin ehkä antanut orille liian voimakkaan eleen, jonka se oli ymmärtänyt kehotukseksi väistyä.

Niin kutsuttu mörkötikku aiheutti ihan jo ensi näkemältä melkoisen voimakkaan reaktion. Fuego tanssahteli ja väisteli oudosti ääntä pitävää raippaa suurella vauhdilla eikä tahtonut rauhoittua. Pysyin itse kuitenkin rauhallisena ja kärsivällisenä. Vähitellen ori rauhoittui eikä enää välittänyt niin suuresti kahisevasta pussista käsissäni. Näinpä siis orin pysytellessä paikoillaan, vein milli kerrallaan pussillista päätä oria kohden. Ja siinä se sitten oli. Fuego vain hätkähti hieman pussin koskettaessa sen oikeaa kylkeä - ei äkillistä narun poistempaamista tai suurempaa säikähtämistä. Olin ylpeä orista. Jouduin vielä hetken verran koettelemaan Fuegon luottamusta, sillä oli tarpeellista koskettaa myös orin vasempaa kylkeä, jotta se tottuisi mahdollisimman hyvin molemmin puoliseen käsittelyyn. Vasempi puoli oli hieman oikeaa puolta herkempi - Fuego otti muutamia sivuaskeleita pussin koskettaessa ensimmäisiä kertoja sen vasenta kylkeä. Kuitenkin muutaman rauhallisen toiston jälkeen, ori pysyi paikoillaan, ehkä hieman epäluuloisesti minuun päin mulkoillen, mutta kuitenkin kiitettävästi ollakseen ensimmäinen kerta pelottavien pussien kanssa toimiessa.

Tämän maastakäsittelyharjoituksen jälkeen harjasin Fuegoa pitkään - nuori ori oli sen totisesti ansainnut. Muutaman porkkananpalasen jälkeen, jotka huomaamatta sujautin sen ruokakaukaloon, pääsi se jatkamaan ulkoiluaan tarhaansa.

31.12.2013 Päiväkirjamerkintä, kirjoittaja Riitsu

Tänään menisin ystäväni lumienkulin luokse hoitamaan hänen hevosiaan. Hän antoi hoidettavakseni englantilaisen täysiveriori Fuegon. Ajattelin pestä sen ja selvittää harjan ja hännän ja puhdistaa vielä kaviot. Lumienkuli näytti minulle karsinan, jossa ori seisoi hieman masentuneen näköisenä. "Älä välitä, se on masentunut vaan koska joutui olla likaisessa tarhassa koko aamun." Naurahdin orille ja otin sen karsinasta ja vein pesupaikalle. Ori reipastui kävellessä pesuboksiin, koska se tajusi pääsevänsä pesulle. Kehuin oria samalle, kun kastelin sitä lämpimällä vedellä. Seuraavaksi laitoin hevosshampoota sieneen ja aloitin varsinaisen pesemisen. Aloitin pesemisen kaulasta ja siirryin kokoajan peräpäätä päin. Viimeisenä otin jalat, harjan ja hännän. Ori nautti selvästi siitä, kun hinkkasin sen karvasta kaiken kuran pois. Viimeisenä huuhtelin Fuegon päältä kaiken shampoon pois. "Nyt sinut pitää vielä kuivata." Vetelin orista vedet pois hikiviilalla ja kuivasin jalat, harjan ja hännän pyyhkeellä. Ori oli nyt melkein kuiva. Laitoin sille päälle fleece loimen ja vein sen karsinaansa. Puhdistin vielä jokaisen kavion huolellisesti. Kehuin oria ja taputin sitä kaulalle. Vielä ennen lähtöä kävin antamassa Fuegolle porkkananpalan.

01.01.2014 Intervallitreenailua, kirjoittaja vrieng.

Olin tällä kertaa saanut kutsun tulla katsomaan Fuegoa, kun se päästelisi laukkaradalla tavanomaista intervallitreeniään eli lyhyitä, nopeita spurtteja, jonka jälkeen hevosen sykkeen ja hengityksen annetaan palautua lähestulkoon normaaliksi, jonka jälkeen taas spurtataan. Olin hieman järkyttynyt kuullessani treenin raskaudesta - orihan oli vasta kaksivuotiaaksi kääntymässä, herranen aika. On kuitenkin hyvin epänormaalia, että laukkauralle tähtäävä englantilainen täysiverinen aloittaisi uransa vanhempana kuin kaksivuotiaana, joten rauhoitin mieleni ja tartuin tarjoukseen päättäen kokea jotain uutta.

Kun saavuin läheiselle laukkaradalla, jossa Fuegon omistajilla oli lupa oriaan treenata, oli voikonkirjava jo tepastelemassa ympäri rataa täysissä varusteissa jockey selässään. Radan varrella törmäsin laukkaradalla olevan tallin päävalmentajaan sekä toiseen orin omistajista. Tervehdin heitä kohteliaasti ja kysyin, mitä Fuegon kanssa oli tehty ennen saapumistani. Omistaja kertoi Fuegon vasta lämmitelleen pitkällä kävelylenkillä ennen radalle tuloa sekä muutamalla kierroksella ravia, joista ensimmäinen kierros oli pelkkää hölköttelyä, loput sitten vähän nopeampitempoista ravia. Samalla hän kertoi, että on tärkeää saada orille ensin lämpö kunnolla päälle ennen isompien lihasten käyttöä. Ja osaahan sen tavallinen tallukkainenkin päätellä, että nopeihin juoksupyrähdyksiin tarvitaan isot ja jo lämmenneet lihakset(, jos siis haluaa juoksupyrähdysten olevan nopeita). Fuego oli saanut nyt tarpeeksi lämpöä ylleen ja ensimmäinen juoksupyrähdys saattoi alkaa.

Radan valmentaja napsaisi kädessään olleen sekuntikellon, jonka vasta nyt huomasin, päälle. Hänen katseensa kävi tiuhaan kellossa kuin radalla juoksevassa orissa. Yhtäkkiä hän napsautti kellon pois päältä. Siinä samassa myös Fuegon vauhti hidastui. Omistaja kuiskutti vieressäni selittäen, että näin nuorella orilla, varsinkin valmennuksen alkuvaiheessa, sprintattavat matkat ovat lyhyitä, yhden neljännesmailin eli noin neljänsadan metrin pituisia. Tarkoituksena oli lisätä vähitellen sprintattavaa matkaa niin, että ori pystyisi juoksemaan noin mailin matkan täysillä. Kilpailuissa nuoret hevoset juoksevat tavallisesti kuuden furlongin matkan eli noin tuhat kaksisataa metriä eli siis kolme neljäsosamailin matkaa. Huh, ihan tässä meinaa pää mennä itseltäkin pyörälle..

Tänään Fuegolla ei ollut tarkoitusta tehdä kovin raskasta treeniä. Orin tuli spurtata viisi neljännesmailin matkaa. Voin kertoa, että aika kului siivillä seuratessa orin lyhyitä juoksuja, ja sen aina tasatessa hengitystään kävellen, juttelimme omistajan ja radan valmentajan kanssa laukkahevosista, niiden omistamisesta ja valmentamisesta. Saksassa laukkahevosurheilu ei ole läheskään yhtä suosittua saati tunnettua kuin Brittein saarilla. Sääli, sillä näitä ylväästi kiitäviä täysiverisiä seuraisi mielellään useammassakin maassa.

Kun Fuergon sprinttiosuudet olivat ohitse, sain orin omistajalta suoranaisen käskyn hypätä satulaan ja loppuverrytellä oriin. Selässä istunut jockey oli tästä enemmän kuin innoissaan - pääsipä hänkin oikomaan jalkojaan ennen seuraavaa ratsastettavaa hevosta. Itse hieman enemmän kuin vain jännittyneenä, kipusin korkeahkolle orin selkään. Radan valmentaja naurahtikin, että minustahan tulisi hyvä jockey pituuteni puolesta - kaipa nyt, edustin lyhyehköä naissukupuolta olemalla noin metri kuudenkymmenen pitkä. Painoa pitäisi hieman pudottaa, mutten murehtinut muutamasta ylimääräisestä kilostani joulun jäljiltä, sillä tiesin, ettei tarkoituksenani ollut luoda uraa jockeyna.

Tyytyväisenä siis pidensin hieman jalustimia ja lähdin ravailemaan Fuegon kanssa rataa ympäri. Ori tuntui hyvin vahvalta kädelle, joten käytin paljon sormia saadakseni sen hieman rentoutumaan suustaan sekä ymmärtämään, etten halunnut pitää siihen niin vahvaa kontaktia käsilläni ratsastaessani sillä. Löysäsin myös hieman ohjia, jotta ori sai venyttää päätään ja rentoutua. Fuego ravailikin tyytyväisen rennosti ympäri rataa. Se oli hieman hengästynyt, muttei läheskään niin hengästynyt, mitä nopeiden laukkapyrähdysten jälkeen. Taputtelin oria muutaman kerran kaulalle ja siirsin sen käyntiin. Kävelimme noin parisenkymmentä minuuttia rataa ympäri, jotta Fuegon hengitys varmasti tasaantui.

Käyntien jälkeen hyppäsin orin selästä pois rennosti maahan tömähtäen. Fuego ravisteli päätään ja oli selvästi tyytyväinen suoritukseensa. Sen kaula oli hikinen ja ryntäisiin oli kuivunut muutamia vaahtoräiskeitä. Annoin Fuegon ohjat orin omistajalle, jota kiitin kovasti tilaisuudesta tutustua Fuegoon entistä paremmin. Hän myös kiitti ajastani orin suhteen. Rapsutin Fuegoa korvan takaa ennen kuin lähdin takaisin autolleni.

04.01.2014 Hoitokertomus, kirjoittaja Kolibri

Saavuin Sahne Studin pihaan pitkän ajomatkan jälkeen. Olin lupautunut hoitamaan lumienkulin komeaa Fuego-oria tämän päivän ajan. Tervehdin pihalla häärivää naista, joka johdatti minut orin tarhan luo. lumienkuli muistutti minua siitä, että ori saattaa taluttaessa kulkea hieman kovempaa, ja pyysi minua viemään Fuegolle heinät hoitohetken jälkeen. Sitten olinkin kaksin hevosen kanssa. Tuijotin hetken aikaa tarhassa olevaa komeaa oria. Se oli todellakin upea, ja sen erikoinen väritys varmasti kiinnitti monen ihmisen huomion. Ori hörähti hieman omistajalleen, ja ravasi sitten korvat hörössä portin laidalle. Fuego tutki minua kiinnostuneen näköisenä, kun nappasin riimunnarun käsiini. Avasin portin oven varovasti, ja ori tönäisi minua leikkisästi. Naurahdin, rapsutin sen kaulaa ja napsautin riimunnarun kiinni riimuun. Varoitus orin reippaudesta ei todellakaan ollut turha - Fuego lähti kaahaamaan kohti tallirakennusta nopeaa vauhtia, mutta sain tasattua välimatkan orin kanssa vikkelästi ja talutin täysiverisen talliin. Vein Fuegon omaan karsinaansa, sidoin sen kiinni ja hain orin harjapakin. Harjasin orin perusteellisesti ja annoin sille hoidon lomassa pari porkkananpalaa. Kun Fuegon karva kiilsi puhtauttaan, kävin sen kaviot läpi. Kavioiden putsauksen jälkeen selvitin orin harjan ja hännän, ja katselin työni tuloksia tyytyväisenä. Orikin vaikutti todella tyytyväiseltä. Annoin Fuegolle vielä pari porkkananpalasta, avasin tallisolmun ja lähdin taluttamaan oria takaisin tarhaan. Tällä kertaa olin tarkkaavaisempi talutuksen suhteen, joten ori ei päässyt rynnimään yhtä pahasti eteenpäin. Tarhaan päästyään ori ravaili hetken aikaa ympäriinsä, samalla kun minä hain heinät varastosta ja heitin ne tarhaan. Katselin hetken aikaa heinien kanssa touhuavaa oria, kunnes lähdin tallilta ja aloitin ajomatkan kohti kotia.

08.01.2014 Maastossa, kirjoittaja Venttu

Olin lupautunut liikuttamaan lumienkulin oriin Fuegon, en ratsain vaan taluttaen. Menisimme vähän kävelemään maastopolkuja, josko se toisi oriille mukavaa vaihtelua. Ori oli vielä nuori, mutta siltin todella kiltti käsitellä. Se oli myös erittäin valloittavan näköinen. Saavuin tallille ja lähdin hakemaan oria tarhasta. Sillä taisi tänään olla vähän ylimääräistä energiaa, koska se päästeli pää kolmantena jalkana tarhassaan. Naurahdin ja avasin tarhan portin. Fuego juoksi heti luokseni ja antoi ottaa helposti kiinni. Suljin varmuuden vuoksi portin, koska en kunnolla tuntenut tallin tapoja. Fuego käveli kiltisti, mutta erittäin vauhdikkaasti. Olin kuullut ettei ori tarkoita sillä mitään pahaa. Se vain on niin kova menijä. Yritin siis pysyä sen tahdissa ja harpoin isoja askeleita eteenpäin. Sidoin sen käytävään aivan tallin perälle. Siellä en uskonut sen juurikaan olevan kenenkään tiellä. Hain sen harjat satulahuoneesta ja harjasin oriin hyvin. Se seisoi nätisti paikoillaan ja ummisti välillä silmänsä. Sitä ei nähtävästikkään häirinnyt se, että olin sille aivan uusi tuttavuus. Nostin kaviot ja selvitin harjan. Vaikka Fuego olikin ori en voinut vastustaa kiusausta ja letitin sen häntään kalanruodon sekä harjaan tein ranskalaisenletin jäljitelmän. Napsaisin riimunarun riimuun kiinni ja lähdin kävelemään orin kanssa kohti metsäpolkua. Fuego käänteli uteliaana päätään joka suuntaan ja katseli ympärilleen. Se yritti välillä lähteä ravaamaan. Pian edessä oli sopivan lyhyt suora, jossa voisin yrittää juosta Fuegon askelten tahdissa. Maiskautin ja otin muutaman juoksuaskeleen. Fuego nosti ravin ja ravasi aika lujaa eteenpäin. Sain siis ihan tosissani juosta enkä vain hölkätä. Siirsin orin takaisin käyntiin. Kun olimme kävelleet noin puolisen tuntia käänsin Fuegon ja etenimme reippaasti kohti tallia. Talliin päästyämme laitoin Fuegolle riimun ja kiinnitin sen käytävään. Harjasin hyvin sekä irrotin letit. Taputin Fuegoa ja vein sen karsinaan.

10.01.2014 Hoitokertomus, kirjoittaja Venttu

Aamu oli aikainen, mutta olin siltin menossa tallille hoitamaan jo toista kertaa Fuegoa. Minun oli pakko myöntää, että olin lyhyessä ajassa alkanut kiintyä oriin. Se oli vaan niin ihana ja sympaattinen. Hain sen normaaliin tapaan tarhasta, mutta tänään orilla oli ihan liikaa vauhtia veressä ja se tepasteli eteenpäin minkä jaloistaan pääsi. Ärähdin ja seisahduin keskelle tietä. Fuego yritti mennä eteenpäin, mutta tajusi varsn pian, etten aikonut liikkua vielä mihinkään. Otin muutaman hitaan askeleen, kun ori jo yritti kiskoa eteenpäin. Nyppäsin narusta muistuttaakseni orille, ettei se saanut ihan noin lujaa mennä. Muutaman muistutuksen jälkeen se alkoi jo hidastaa tahtiaan ja pääsimme vihdoin talliin. Sidoin Fuegon käytävään ja harjasin sen pölyharjalla läpi. Ori selvästi nautti perusteellisesta hoidosta. Välillä se käänteli päätään ja katseli, kun pyörin sen ympärillä. Selvitin hännän, jossa oli harmittavan paljon pieniä takkuja. Nypin myös harjan siistiksi. Rasvasin kaviot ennen kuin hain liinan tallista. Ajattelin vähän juoksuttaa oria kentällä, kun siihen oi ihan hyvi ilma. Kävelimme ihme kyllä sulassa sovussa kentälle asti. Annoin Fuegon ensin kävelllä hetken. Sitten ravailtiin molempiin suuntiin ja lopuksi vähän laukkaa. Fuego oli innoissaan ja veti muutamia ilopukkeja. Naurahdin ja rauhoittelin Fuegon vauhtia vähän. Pyysin sitä pysähtymään ja otin laukkaa vielä toiseen suuntaan. Pienen juoksentelun jälkeen palasimme Fuegon kanssa talliin. Harjasin sen ja pesin jalat, joihin oli kertybnyt vähän kuraa. Heitin Fuegolle vielä fleeceloimen.

09.04.2014 Päiväkirjamerkintä

Kuulin ihan ohimennen että Fuegon omistaja puhui uuden kodin etsimisestä orille. "Minä minä!" hihkuin jo ennen tarkempaa tutustumista, yksi vilkaisu Fuegon kauniiseen olemukseen riitti ja olin myyty. Vasta kuljetusauton saavuttua kotipihaan aloin ihmettelemään että mitä sitä oikein tulikaan taas ostettua. No ihan ensimmäiseksi väriä, Fuegohan on komea voikonkirjava. Olin jo aiemmin haaveillutkin kirjavasta orista, voikkoja meiltä jo löytyykin, nyt tuli sitten molempia värejä samassa paketissa. Hevoskasvatuksessani yksi tärkeä lisätekijä on väri, toki muut ominaisuudet kuten terveys ja rakenne menevät edelle, mutta samantasoisista hevosista puhuttaessa valitsen sen joka on kivemman värinen. Lisäksi Fuegolla on oikein mukava luonne ja hyvä suku. Ori on hyvin koulutettu ja kilpauraakin jo aloiteltu, mutta aiemmat omistajat eivät olleet oikein laukkaharrastajia, joten ori siirtyi meille kilpailukäyttöön. Maahantuojalle jäi ikuinen jalostuskäyttöoikeus.