Pennin isä Hup Up on voikko, 135 cm korkea welsh-ori. Poni on kilpaillut pääasiassa esteratsastuksessa vaihtelevankorkuisilla radoilla, myös helpot kouluratsastusluokat on muutamaan kertaan kokeiltu. Omalaatuisen luonteisella orilla ei tiettävästi ole muita jälkeläisiä kuin Penni. Hup Up oli Faserhamin tuontiponi Englannista. Sen isä Playboy oli paljon suositumpi siitosori ja siltä jäi useita menestyneitäkin jälkeläisiä. Ori oli kuusivuotiaaksi asti kasvattajallaan ja loppuelämänsä aikana Playboylla oli vain yksi toinen omistaja. Se oli hyvin kapasiteetikas esteratsu ja pärjäsi upeasti kansainvälisellä tasolla asti. Playboyn isä Stronger-remix on hieman tuntemattomampi englantilaisponi erinomaisista sukulinjoista. Ori oli todella lahjakas ja kilpaili menestyksekkäästi kotiseudullaan, mutta menehtyi tapaturmaisesti ehdittyään siittää vasta yhden varsan. Sirenia oli myös erittäin kyvykäs hyppääjä estepainotteisesta suvusta. Tamma jäi yhdeksi kaudeksi sivuun pientä jalkavaivaa parantelemaan ja astutettiin samalla Stronger-remixillä ettei sairaslomailu menisi aivan hukkaan. Valitettavasti astutus osoittautui kohtalokkaaksi, varsominen oli vaikea ja Sirenia kuoli pian Playboyn synnyttyä. Pennin isänemä Never ending story on tunnettu kaunotar, lumoava niin luonteeltaan kuin liikkeiltään. Tamma kilpaili menestyksekkään uran esteradoilla ja siirtyi vasta myöhäisellä iällä siitoskäyttöön. Tamma on edelleen kasvattajansa omistuksessa. Sen isä Hex-Tex on täysin tuntematon ori, joka vahingossa karkuun päästyään kävi astumassa Never ending storyn emän. Hex-Tex eli pullaponina ja pihankoristeena, korkeintaan satunnaisessa ratsastuskäytössä, on aika mysteeri minkälaisia poneja orin suku pitää sisällään. Galaxia Venus joutui pitämään taukoa kilpailuista varsan takia, sen omistajat olivat ymmärrettävästi hyvin vihaisia ja vaativat karkuriponin omistajilta korvauksia. Galaxia Venus oli hyvä ja näppärä hyppääjä jonka osana oli hyvin usein jäädä toiselle sijalle hitusen nopsemman kilpakumppanin viedessä voiton. Tamma periytti kuitenkin hyviä ominaisuuksiaan jälkeläisilleen, joista Never ending story oli lopulta parhaiten tunnettu ja menestynein.
Pennin emä Fallway oli Hup Upin tavoin Faserhamin tuontiponeja Englannista ja siirtyi myöhemmin elenille, jonka omistuksessa on edelleen. Kaunis ruunivoikko 134 cm korkea tamma on luonteeltaan hellä ja suloinen, mutta siitä löytyy myös säpäkkyyttä esteradoille. Pääasiassa rataesteillä menestynyt Fallway on osoittautunut erinomaiseksi periyttäjäksi, sen jälkeläiset ovat hyvärakenteisia ja -luonteisia sekä kyvykkäitä hyppääjiä. Tamman isä Melbouro on hurjan kapasiteetikas, mutta haasteellisen luontoinen ori. Se vaihtoi nuorena omistajaa useasti ja oria pidettiin miltei mahdottomana käsitellä, kunnes sopiva koti osui kohdalle ja Melbouro pääsi todella loistamaan sekä esteradoilla että näyttelykehissä. Ori oli komea 133 cm korkea b-sektion poni. Sen isä Dreafreck oli tavallinen pullaponi joka ei pahemmin mainetta kerännyt. Sillä astutettiin vain yksi tamma orin ollessa vielä nuori ja kehittymätön, myöhemmin kävikin ilmi ettei Dreafreck ole ollenkaan jalostukseen suositeltava. Orilla oli kuitenkin kohtalaisesti hyppykykyä minkä se periytti jälkeläiselleenkin. Melbouron emä Melonda taas oli erinomaisen korrekti luonteeltaan ja oikea monitoimiponi. Se kiersi monen eri lajin kilpailuja junioriratsastajien kanssa ja menestyi hienosti. Tamma oli 135 cm korkea ja hyvin kiltti sekä rauhallinen, eli täydellinen lasten ja nuorten ratsu. Fallwayn emä Styffnobol oli pitkään kasvattajallaan ja sen koulutus jäi hieman myöhäiseksi. Tammalla oli perushyvät hyppykyvyt ja myöhemmällä iällä se kiersikin ahkerasti estekilpailuita, vaikkei mitään mainittavaa menestystä kerännytkään. 135 cm korkuinen Styffnobol periytti varsoilleen kokoa ja näköä. Sen isä Ponda oli komea näyttelyiden kuningas ja korkeasti palkittu. 134 cm korkea ori oli erittäin hyvärakenteinen ja näyttävä, sekä hyvä esiintyjä. Hyvin orimainen luonne ja käytös sekä lasten esteradoilla kuskaaminen eivät oikein sopineet yhteen, joten ori ruunattiin suht aikaisin jotta se sopisi paremmin perheponiksi. Styffnobolin emä Ferrare vietti lähes koko ikänsä siitostammana. Toisinaan se kävi pienissä kilpailuissakin, mutta kauniin 134 cm korkuisen ruunivoikon tamman päätehtävänä oli silti varsojen hoitaminen. Tamman suvussa on enimmäkseen näyttelyponeja eikä niinkään kilparatojen valtiaita, mutta sillä on silti mukavat liikkeet jotka periytyvät hyvin varsoillekin.

Luonnekuvaus

Penni tuli meille nuorena, mutta oli jo ehtinyt sitä ennen käydä yhdessä kodissa missä se unohdettiin pihan perälle seisomaan. Kasvattaja haki orin sieltä pois ja tarjosi ponia meille. En aivan vakuuttunut orin isästä, sen luonteessa oli mielestäni toivomisen varaa ja ratsun ominaisuudetkin olisivat voineet olla paremmat. Pennin emä oli kuitenkin niin hurmaava tapaus, että toivoin sormet ristissä orin olevan enemmän emänsä kaltainen. Loppujen lopuksi Pennistä on tietenkin kasvanut aivan oma yksilönsä, se ei muistuta luonteeltaan oikein kumpaakaan vanhemmistaan. Ja hyvä näin, ori on mielestäni paljon miellyttävämpi niin ratsuna kuin muutenkin.

Penni on neitimäisestä lempinimestään huolimatta uljas ja komea orhi, ainakin omasta mielestään. Ihmisiltä useimmiten kuultu kommentti on "Voi miten söpö poni, ihan vaaleanpunainen!". Pennin kaunis cremello väritys tosiaan saa ponin näyttämään pinkiltä, etenkin sopivassa valossa ja ponin ollessa puhdas. Sitä se tosin harvemmin on, Penni rakastaa piehtarointia ja tuntuu löytävän sitä varten aina ihanimmat kurapaikat. Tarhan portilla odottaakin usein melkoinen suohirviö, joka hirnahtelee iloisesti ja on valmiina pyyhkimään turpansa hoitajan vaatteisiin. Penni tulee yleensä itse vastaan ja antaa ottaa helposti kiinni, mutta etenkin keväällä se saattaa toisinaan leikkiä piirileikkiä kun tuoreen ruohon houkutus käy ylivoimaiseksi. Taluttaessa se myös joskus pyrkii herkullisten ruohotupsakkeiden perään, mutta uskoo kyllä jos sitä komentaa olemaan syömättä.

Penni on mukava käsitellä, se onneksi tuntuu perineen enemmän luonteenpiirteitä emältään, sillä orin isä oli melkoinen riiviö. Penni malttaa yleensä seistä hyvin aloillaan hoitotoimenpiteiden ajan. Se pitää harjauksesta vaikkei nyt siitä ehkä ihan ylenpalttisesti nautikaan, vain oikein pitkäkestoinen puunaus ja puleeraus saavat Pennin vaihtamaan painoa jalalta toiselle ja huokailemaan syvään. Pesu on orin mielestä vähän liioittelua, mutta kilttinä kaverina se alistuu siihenkin. Pennillä on herkkä iho, joten valitettavasti sitä joutuu usein putsimaan normaalia enemmän, etenkin kesäaikaan jos ötökät ovat päässeet tekemään joukkohyökkäyksen ja oriparka on aivan puremien peitossa. Varusteiden laittaminen ei tuota ongelmia, Penni ottaa kiltisti kuolaimet suuhun ja satulavyön saa kiristettyä ilman pullisteluja. Korvahuppu on ainut mistä Penni ei oikein pidä, se luimistelee ja heiluttelee korviaan ärsyyntyneenä kun huppua laitetaan. Sitä on kuitenkin hyvä käyttää pahimpina ötökkäaikoina, muuten ratsastus on hankalaa kun ori ravistelee päätään ötöjen laskeutuessa korviin.

Ratsuna Penni on ennen kaikkea reipas. Toisinaan se on jo menossa kun ratsastaja vasta könyää selkään, vaivalloista on myös pysyä paikallaan jalustimien ja satulavyön kanssa säätämisen ajan. Pennillä on melko hevosmaiset liikkeet, sen selässä unohtaa että alla on vain 135 senttiä ponia. Askeleet ovat pitkiä ja rentoja joka askellajissa. Käynti pitkin ohjin on välillä haasteellista, Penni pyrkii herkästi siirtymään raviin. Se tykkää yleensäkin että alkuverryttelyt etenevät reippaasti, saa melkein heti aloittaa tehtävien tekemisen. Reipas rento ravi ja vapaat laukkapyrähdykset poistavat ponista pahimmat ylimääräiset energiat ja niiden jälkeen se malttaa pysyä ratsastajan valitsemassa askellajissa. Pennillä on helppoa ja miellyttävää ratsastaa. Se ei keksi mitään omia temppujaan vaan on tottelevainen ja kuuliainen, peräänanto löytyy miltei itsestään. Hyvistä liikkeistään huolimatta Penni on enemmän este- kuin kouluratsu. Kyllä se vahvasti suorittaa helppo B -tason asiat, mutta esteillä huomaa miten ori rakastaa hyppäämistä. Se loikkii notkeasti kuin kissa ja selvittää yleensä esteet huonommallakin lähestymisellä. Ratsastajan tehtäväksi jää lähinnä ohjata oikeaan suuntaan ja säädellä vauhtia. Ori toimii myös maastoradoilla mukavasti, vaikka vähän jännittääkin kiinteitä esteitä.

Kuljetuskoppi on Pennin mielestä maailman paras asia, se tarkoittaa lähes aina kilpailuihin menemistä! Jo kuljetussuojia laittaessa ori alkaa höristelemään korviaan ja puhisemaan innokkaasti. Tallista ulos taluttaessa se kuikuilee missä koppi oikein on ja sen bongattuaan suorastaan juoksee sisään, taluttajan varoessa varpaitaan. Penni matkustaa rauhallisena oli se sitten kopissa yksin tai kaverin kanssa. Kisapaikalla sillä on kiire ulos, heti auton pysähdyttyä alkaa kärsimätön tömistely. Ja voi juku kun on jännää kun vihdoin on päästy autosta pihalle. Niin paljon nähtävää ja vieraita hajuja, Penni pyörähtelee ja steppailee mitä se ei kotioloissa koskaan harrasta. Ratsastajan noustua selkään ori tuntuu aivan kasvavan kokoa kun se pyöristää ja pöyhistää itseään, liikkeetkin muuttuvat tanssahteleviksi ja lyhyemmiksi. Verryttelyssä Penni suorastaan leijailee eteenpäin, mistään temppuilusta ei ole tietoakaan, mutta ori keskittyy näyttämään kuinka komea ja uljas se onkaan. Kerran se on kävellyt jopa aitaa päin kun huomio oli ihan muualla kuin kentän rajoissa. Kouluradalla Pennin liikkeiden pituus ja elastisuus hieman kärsii liiallisesta esiintymisestä, ori liikkuisi turhankin koottuna ja sipsutellen. Esteillä ei onneksi samanlaista haittaa ole, jo harjoitusesteillä Penni huomaa että hei tänne tultiin hyppäämään ja keskittyy paremmin suoritukseen. Radalle päästyään se on miltei oma itsensä, vasta viimeisen esteen jälkeen yleisön puhjetessa taputtamaan ori muistaa pöyhistellä vähän.

Pk-merkintä

Olin käynyt katsomassa Penniä pari viikkoa takaperin elenin tarjottua sitä meille. Tarhassa oli silloin vastassa pieni kurakuorrutettu pinkkipossu, ei järin näyttävä ilmestys, mutta hetken pohdinnan jälkeen päädyin kuitenkin ostamaan orin. Tänään Pennin oli tarkoitus tulla ja odottelin jo tallipihaa samalla siivoillen. Vain puolisen tuntia sovitusta ajasta myöhässä pihaan jyristeli valtava hevoskuljetusrekka, onneksi meillä on tilaa vaikka muutamankin rekan kääntyä. Kuljettaja tuli avaamaan peräsiltaa ja talutti ulos vähän vähemmän kuraisen pinkkiponin, joku oli sentään harjannut sen ennen toimitusta. Ennen kuin kunnolla tajusinkaan poni oli narun päässä kädessäni ja rekka kaukana pihatiellä. Ihmettelimme Pennin kanssa hetken toisiamme ja vein sen lopulta tutustumaan omaan tarhaansa. Ori teki kierroksen aitojen vierellä ja nuuhki paikkoja, olin juuri lähdössä takaisin hommiin kun se bongasi keskeltä tarhaa vähän kuraisemman kohdan ja innosta vinkaisten heitti piehtaroimaan. No tuli ainakin heti selväksi minkä värisenä poni yleensä nähtäisiin...

Pk-merkintä

Huomenna on tärkeä päivä, Penni osallistuu ERJ-cupiin 100 ja 110 cm luokkiin mihin on molempiin ilmoitettu liki 300 ponia. Olemme valmentautuneet ahkerasti ja kaikkia hankalia asioita on harjoiteltu vimmatusti. Hain Pennin tarhasta siistittäväksi, se oli tapansa mukaan kierinyt kurassa ja oli kuivan harmaan kuoren peitossa. Rapsuttelin harjalla enimmät liat pois jo ulkona ja vein ponin suoraan pesupaikalle. Penni ei oikein pesusta innostunut, mutta tapansa mukaan seisoi nätisti paikoillaan. Huuhtelin kaikki kurat pois, pesin ponin kauttaaltaan shampoolla ja jouhet vielä erityisen huolellisesti. Pian alkoi harmaasta suohirviöstä taas tulla pinkki. Jätin Pennin karsinaan kuivatusloimen kanssa ja siirryin tarkastelemaan sen varusteita. Suitset ja satulan olin puhdistanut jo eilen, ne olivat kunnossa ja odottivat valmiina. Satulahuopia oli pestynä vino pino, vaaleanviolettiin huopaan sointuvina löytyi myös uudet suojat ja siisti korvahuppu, joten vaaleanviolettina mennään tällä kertaa. Oli jo sen verran myöhä että Penni sai jäädä sisälle yöksi, kävin vaihtamassa kuivatusloimen tilalle ohuen loimen ettei poni aivan sotkisi itseään yön aikana. Se jäi tyytyväisenä mutustelemaan heiniään kun lähdin kotiin etsimään omia varusteitani.

Pk-merkintä

Naapuritallilla järjestettiin leikkimieliset poninäyttelyt ja kun meitä Pennin kanssa pyydettiin mukaan niin tottakai lähdimme. Poni oli vasta äskettäin pesty ja harvinaisen siistissä kunnossa, joten sille riitti pelkkä perusteellinen harjaus ja jouhien pikainen siistintä. Penni oli tapahtumapaikalle saavuttuaan hieman hämmentynyt, se selvästi odotti ratsastuskisoja ja kummasteli kun ei saanutkaan satulaa selkäänsä. Kävin hakemassa numerolapun ja siirryimme sivummalle odottamaan vuoroamme. Pian tuli Pennin ryhmän vuoro ja se asteli kehään oikein pöyheänä. Poni olisi voinut esittää parempaakin käyntiä, nyt se jäi vähän lyhyeksi kun Penni keskittyi esiintymään yleisölle. Ravissa poni venytti hieman askeliaan, mutta sekin on normaalisti lennokkaampaa kuin tämänpäiväinen pompahtelu. No, ainakin ori pysyi nätisti kurissa eikä lähtenyt mukaan kun kilpakumppani alkoi hermostuneena säntäilemään liinassaan. Penni seisoi ryhdikkäästi arvostelun ajan ja sijoituimme lopulta luokan kolmansiksi. Se sai söpön ruusukkeen suitsiinsa ja teimme kunniakierroksen missä se vihdoin esitteli parempaa ravia, vähän liian myöhään vaan. Kehän ulkopuolella muutama pikkutyttö pyysi vielä seisottamaan ponia kuvausta varten, Penni käyttäytyi taas hienosti ja poseerasi korvat hörössä.

Pk-merkintä

Pennillä oli viime päivinä ollut niin tiiviisti valmennuksia ja muuta ohjelmaa kentällä, että päätin vaihteeksi viedä sen maastoon rentoutumaan. Sää onneksi suosi ja pääsimme matkaan auringon paistaessa. Olin suunnitellut reilun tunnin lenkin metsäteitä pitkin, Penni lähti reippaasti kävelemään ja nautti selvästi vaihtelusta. Vartin kävelyn jälkeen se alkoi vähän kärsimättömänä nyppimään ohjista ja nopeuttamaan tahtia, joten nostin ravin ja oria ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Etenimme hyvän matkaa reippaassa ravissa, pian tulimme risteykseen mistä käännyimme kohti maastoesterataa. Olin ajatellut että kävelemme radan laitaa ja oikaisemme yhtä metsäpolkua takaisin tallille. Penni innostui esteiden näkemisestä niin että nostin kuitenkin laukan ja hyppäsimme mennessämme pari helpompaa estettä. Tyytyväisenä pärskähtelevä poni malttoi asettua kävelemään nätisti loppumatkan. Rennosta kävelystä tulikin vähän aiottua reippaampi, mutta ainakin molemmilla oli mukavaa eikä poni rasittunut liikaa.

Pk-merkintä

Olin menossa hakemaan Penniä tarhasta. Pysähdyin portille hämmentyneenä, ponilla ei ollutkaan riimua päässä vaikka olin aivan varmasti sen tarhaan jättänyt riimun kanssa. Portin pielessä roikkui vain yksinäinen riimunnaru. Kävelin tarhan ympäri ja kurkistelin aitojen ympäryksetkin, mutta ei jälkeäkään riimusta. Penni katseli touhujani tympääntyneenä, se ei ymmärtänyt miksi ensin tulin hakemaan ja sitten ei mentykään mihinkään. Ori on onneksi kiltti, joten sitaisin lopulta riimunnarun lenkiksi kaulalle ja talutin siitä. Kyselin tallityöntekijöiltä oliko Pennin riimu jostain syystä otettu pois, mutta kukaan ei tiennyt mitään. Aivan kummallista, miten yksi riimu voi kadota taivaan tuuliin ponin päästä. Vein Pennin karsinaan ja katsoin käytäviltä sekä löytövarustelaatikosta, ei riimua. No olipahan vihdoin hyvä syy ottaa aivan uusi riimu käyttöön, olin ostanut Pennille aiemmin kauniin tummanruskean nahkariimun ns. paremmaksi riimuksi, mutta nyt se sai siirtyä arkikäyttöön. Kävin säätämässä sen orin päähän sopivaksi, ai että kun olikin hyvännäköinen Pennin vaaleaa karvaa vasten.

Estevalmennus

Valmentaja oli vähän myöhässä, joten hänen vihdoin saapuessa Penni oli jo hyvin verrytelty ja muutamat ristikotkin hypätty. Kävelimme pitkin ohjin sillä välin kun valmentaja pystytti esteitä ja selitti päivän harjoitusta. Kentän keskelle ilmestyi neljä pystyä rastin muotoon aseteltuina, tarkoitus oli hypätä niitä tavallaan nelilehtisen apilan muotoisessa kuviossa. Tärkeää oli saada tehtyä riittävät ympyrät ettei kaarteista tullut liian tiukkia, että hevosen sai tuotua esteelle suorassa linjassa. Penni taipui hyvin sisäpohkeen ympäri, mutta silti meni arviot lähestymisistä pari kertaa pieleen kun oma keskittyminen herpaantui. Vasen kierros oli hieman jähmeämpi, Penni pyrki kulkemaan lapa edellä ja suorat tiet olivat työn takana. Taivuttelin ponia kentän sivussa toisten valmennustuntilaisten hypätessä, lopulta meilläkin sujui siedettävän hyvin. Valmentajalta tuli kehuja Pennin hyvin pyörivästä laukasta, kotiläksyksi saimme koulupuolen harjoituksia joilla vahvistaa vasenta puolta. Päätin myös tilata hierojan käymään ja katsomaan Penniä, ponilla oli hypätty taas sen verran ahkerasti että hyvä tarkistaa välillä ettei ole mitään piileviä jumeja.

Estevalmennus

Tänään oli vuorossa vähän erikoisempia esteitä. Meillä ei Pennin kanssa ole ollut ongelmia radalla, poni yleensä vain toteaa että kappas tuommoinen este ja luottaa ratsastajan ohjaukseen sen kummempia säikkymättä. Alkuverryttelyn aikana katselin mitä kentälle oli rakennettu. Oli lankuista koottu pystyeste, tavallinen pysty varustettuna sateenkaarikuvioisilla siivillä, pysty jonka alimpien puomien virkaa toimittivat kyljelleen asetetut tynnyrit, kukkasilla koristeltu matala muuri ja korkea kapea okseri. Ryhmän toisilla jäsenillä tuntui olevan enemmän hankaluuksia poniensa kanssa, Penni suoriutui tapansa mukaan helposti kaikista. Ainoastaan okseri oli vaativampi, etenkin kun tehtävää vaikeutettiin meidän osalta niin, että lähestyimme sitä toisesta suunnasta, jolloin lähestyminen oli paljon tiukempi. Siinä sai tosissaan olla tarkkana että poni tuli esteelle suorassa ja sopivassa tempossa hyppyä varten. Yksi pudotus tehtiin, mutta Pennin ketteryys auttoi paljon ja saimme lopulta aikaan onnistuneita hyppyjä. Suht helppo päivä siis tänään, mutta onnistuneet kokemukset ovat aina hyväksi ponille.

Estevalmennus

Päivän valmennuksen pääteemana oli in and out -esteet. Verryttelimme alkuun ympyrälle asetetuilla puomeilla, ensin ravissa ja sitten laukassa. Pennin mielestä homma oli ilmeisesti tylsää, laukassa se meni suht mukavasti, mutta ravissa sain tosissaan ajaa sitä eteen että poni ei vain laahustanut ja kolistellut puomeja mennessään. Valmentaja nosti puomien ulommaiset päät ylös jotta niistä tuli pieniä kavaletteja ja jo aloi Penniinkin tulla eloa. Se hypeksi oikein innoissaan, laukka muuttui tarmokkaammaksi ja ori polki paremmin alleen. Kentän sivulle oli tehty kolmen esteen innari, jokainen osa aina edellistä hivenen korkeampi ja ennen ensimmäistä estettä puomi jonka oli tarkoitus auttaa askelten sovittamisessa. Tulimme esteet vuorotellen muiden valmennettavien kanssa. Penni oli hyvin lämmennyt ja laukkasi rennosti, mutta kokosin sitä hieman liian myöhään joten ensimmäisistä hypyistä tuli melko töksähtelevät. Valmentaja kehoitti lyhentämään vähän Pennin askelta ja valmistautumaan aikaisemmin. Toinen yritys sujui jo paremmin, vaikka annoin vähän liiankin vapaasti ohjaa Pennille ja viimeinen osa ylitettiin lähinnä tuurilla. Kolmas kerta toden sanoi ja tuli oikein nappisuoritus. Viimeisenä tehtävänä oli vielä kaarevalle uralle sijoitettu jumppasarja, tällä kertaa vähän matalammilla esteillä ja kaikki samankorkuisia. Ratsastajalle oli hieman hankalaa saada askeleet sovitettua oikein ja vielä ohjata ponia niin ettei viimeisellä osalla ajauduttu aivan esteen reunaan. Penni hyppäsi rennosti ja oli hyvin kuulolla, valmennuksen loppuhetket menivät siis enemmän ratsastajan kuin ratsun koulimiseen.

Estevalmennus

Ei ollakaan aikoihin hypätty Pennin kanssa sarjoja oikein urakalla. Kentälle oli pystytetty sarja jossa oli kahden laukka-askeleen välein ensin matala ristikko, seuraavana matala pysty ja viimeisenä vähän korkeampi okseri. Toisella pitkällä sivulla oli pystyeste ja vain yhden laukka-askeleen päässä hirmuisen pitkä trippeli, tai siltä se ainakin näytti. Valmentaja vakuutteli että ihan normaaleja ovat, pulinat pois ja töihin. Jouduin vähän aikaa odottelemaan vuoroani toisen ratsukon pistettyä okserin palasiksi, teimme ajan kuluksi Pennin kanssa pohkeenväistöjä ja poni tuntui tänään kulkevan molempiin suuntiin tasaisen hyvin. Vihdoin pääsimme hyppäämään, aloitimme kolmen esteen sarjasta. Vähän sain hakea sopivaa vauhtia jotta askeleet osuivat väleihin hyvin, mutta parin yrityksen jälkeen Penni selvitti esteet hallitusti ja nätisti. Pidimme pienen tauon ennen trippelisarjalle siirtymistä ja Penni sai hetken hengähtää kävellen. Jatkoimme hyppäämistä vuorotellen. Ensimmäinen yritys meni aivan metsään, Penni vaistosi epävarmuuteni trippelille tullessa ja pysähtyi nätisti esteiden väliin. Se ei juuri koskaan kieltäydy ja tämäkin oli täysin omaa syytäni, olisi pitänyt varmemmin ottein ohjata eteenpäin. Toisella kerralla puristin pohkeet tiiviisti kiinni ja annoin Pennille reilusti ohjaa, poni venyi hyppyyn hienosti, mutta munasin ponnistuspaikan ja pari takimmaista puomia tuli ryminällä alas. Aloin kuitenkin saamaan jutun juonesta kiinni ja teimme pari ihan onnistunutta hyppyä. Kelvolliseen suoritukseen oli hyvä lopettaa, valmentajakin oli tyytyväinen.

Estevalmennus

Tänään oli vuorossa oikein kunnon rataharjoitus, minun ja Pennin lisäksi valmennukseen osallistui kaksi muuta poniratsukkoa. Radalla oli 8 estettä joiden korkeus säädettiin kullekin ratsukolle sopivaksi. Verryttelimme itsenäisesti ja hyppäsimme parit lämmittelyhypyt pienellä ristikolla. Pennillä oli korkeimmat esteet joten lähdimme radalle viimeisinä. Ensimmäinen este oli helppo matala pysty, Penni suoriutui helposti ja tuhahteli vähän esteen jälkeen kuin sanoakseen että eikö tämä tämän haastavampaa ole. Seuraavana oli kolmen esteen in and out kaarevalla uralla. Kokosin Penniä hieman ennen ensimmäiselle osalle tuloa, poni vastasi hyvin apuihin ja hyppäsi hallitusti, vaikka viimeisellä osalla takakavio vähän hipaisikin puomia. Kolmantena oli taas pystyeste pitkän laukkapätkän päässä ja esteen jälkeen suunnan- sekä samalla myös laukan vaihto. Penni vähän ennakoi ja vaihtoi laukan jo pystyn päällä, mutta selvisi sekaantumatta askelissaan. Tuli vähän tiukka kaarre kulmaan ja suora linja neljännelle esteelle vaihtui hieman kiemuraiseen. Siitäkin pystystä selvittiin hyvin, sain Pennin suoristettua niin että sen oli helppo hypätä. Meinasin tässä vaiheessa unohtaa radan ja tehtiin hieno ylimääräinen mutka matkalla kohti viidettä estettä, kapeaa okseria. Toin hämmennyksissäni Pennin vähän liian lähelle ja se joutui ponnistamaan turhan ylös, minkä seurauksena hypylle ei tullut tarpeeksi pituutta ja takapuomi kolahti maahan. Taas laukanvaihto ja tiukka kaarre kuudennelle esteelle. Penni innostui ja harppoi oikein pitkin askelin, sain vähän tehdä töitä että osuimme sopivasti seuraavalle pystylle. Hyppy oli matala mutta este ylittyi kuitenkin. Pitkä laukkapätkä taas puolen kentän ympäri ja vuorossa oli toinen okseri, edellistä vähän korkeampi. Tällä kertaa ennakoin paremmin ja askeleet osuivat juuri kohdilleen, Penni liihotteli okserin yli kevyesti ja isolla ilmavaralla. Viimeiselle pystylle piti tehdä ympyrä kolmen muun esteen ympäri ja lähestyminen meni herkästi vinoksi jos ponin antoi yhtään oikaista. Osasin edellisiä suorituksia katsomalla arvioida hyvän koon ympyrälle ja osuimmekin aivan suoralle linjalle. Annoin Pennille vähän vapaammat ohjat, se loikkasi hieman huolimattomasti viimeisen esteen yli ja taputin ponia kiitokseksi hyvästä suorituksesta. Valmentajalta tuli ansaitut moitteet parista huonosta lähestymisestä ja kehoitus harjoittaa omaa keskittymistä.

Kouluvalmennus

Tänään ei vapaiden alkulämmittelyjen jälkeen otettu askeltakaan muuta kuin käyntiä. Ensin tehtiin aina kentän lyhyellä sivulla koottua käyntiä ja pitkällä sivulla lisättyä. Pennille askeleen pidennys ja lyhennys sekä temponvaihtelut ovat aina olleet vähän haasteellisia, se tykkäisi mennä humputella vain keskipitkin askelin semireippaassa vauhdissa. Alkuun se pureskeli kuolaimiaan kärsimättömänä kun joutui omasta mielestään sipsuttamaan, pitkät sivut kyllä sujuivat hienosti. Seuraavaksi jäätiin ympyrälle kentän päätyyn ja väistätettiin hevosten takaosaa ulospäin, erittäin hyvä liike Pennille joka herkästi pyrkii vain punkemaan lapa edellä taipumatta kunnolla. Vasen kierros tuotti enemmän hankaluuksia, poni on toisinaan siihen suuntaan jäykempi. Lopuksi tehtiin vielä pohkeenväistöä kun toinen tuntilainen sitä erityisesti toivoi. Penni toimi oikein hyvin molempiin suuntiin, itse meinasin jäädä turhan paljon ohjiin kiinni.

Kouluvalmennus

Viimeksi mentiin käyntitunti, tällä kerralla jatkoimme samaa teemaa ravissa. Kentän lyhyille sivuille koottua ravia ja pitkille sivuille lisättyä. Pennillä oli showfiilis päällä kun kentän laidalle oli kerääntynyt muutamia katsojia, se nosti kaulansa kaarelle ja kulki turpa ryntäissä muka mahtavan näköisenä. Puolet tehtävästä meni ihan harakoille ennen kun sain Pennin esiintymisen sijaan kulkemaan oikeasti peräänannossa ja käyttämään takapäätään. Pääty-ympyrällä takaosan väistätys sujui kohtalaisesti, ori sortui taas välillä esiintymään ja tarjosi reippaan tahdikkaan ravin sijaan pompsahtelevaa sipsutusta. Pohkeenväistössä se ei millään meinannut pysyä ravissa kun yritti sotkeentua omiin jalkoihinsa. Väistöt jäivät hyvin mitäänsanomattomiksi, vaikka kuinka yritin. Ei kovin onnistunut valmennustunti tällä kertaa, mutta ei aina voi mennä putkeen.

Kouluvalmennus

Valmentaja oli taas oikein reippaasti myöhässä, joten ehdittiin Pennin kanssa verrytellä oikein kunnolla ja hypättiinpä ajan kuluksi muutamat esteetkin. Poni oli tavallistakin vauhdikkaammalla päällä ja huokaisin helpotuksesta kun aloitimme laukkatehtävillä. Menimme kahdeksikkoa jossa keskellä laukanvaihto, joko suoraan laukassa tai parin ravi- tai käyntiaskeleen kautta. Penni puhkui intoa ja hoiti vaihdot näppärästi hyvin pienillä avuilla. Ympyröillä se taipui kauniisti molempiin suuntiin ja tuntui reilusta vauhdista huolimatta oikein yhteistyöhaluiselta. Seuraavaksi tehtiin kolmikaarista kiemurauraa, muuten ravissa mutta jokaiseen kaareen laukkaympyrä. Penni vastusteli kovasti kun yritin rauhoittaa sen ravia, poni pyrki kiitämään turpa taivaissa ja tavallisen rennon ravin sijaan saatiin ponimaista kipitystä. Ratsastajalla meinasi puhti jo loppua ennen kun Penni lopulta asettui ja palasi kuulolle. Sitten nähtiinkin oikein hienoja voltteja ja kaarteita. Tunti lopetettiin reippaaseen laukkaan uraa pitkin, etenkin Penni pärskähteli innoissaan kun pääsi pinkomaan vapaasti ja tuntui muidenkin ponit olevan meno päällä.

Kouluvalmennus

Valmentaja oli viimeksi iskenyt silmänsä tekemiimme huolimattomiin peruutuksiin, joten niistä lähdettiin tänään liikkeelle. Kentän keskelle laitettiin kaksi puomia kapeaksi kujaksi. Ratsastimme vuorotellen kujaan, pysäytys kujan lopussa ja peruutus takaisin alkuun. Kolina vain kuului kun peruuttelimme poneja miten sattuu, valmentaja huokaili että kalliiksi tulee jos peruutamme autolla yhtä surkeasti. Hän tuli oikein kädestä pitäen näyttämään jokaiselle missä jalkojen paikka on, miten ohjilla tuetaan ja ennen kaikkea miltä suora peruutus hevosen selässä tuntuu. Tuntui tyhmältä jauhaa pitkään näinkin perusasiaa, mutta ilmeisesti meiltä oli oppi unohtunut ja keskittyminen ollut liikaa esteratsastuksen puolella. Lopulta saatiin kaikista irti oikein mallikelpoisen suorat peruutukset ja päästiin jatkamaan. Tunti oli tosin kulunut melkein kokonaan ja lopuksi haettiin enää hevosille rentoutta ratsastamalla ravissa eteen-alas ja pitkässä matalassa muodossa.

Kouluvalmennus

Tänään pistettiin ratsastajat toden teolla töihin. Heti alkuunsa nostettiin jalustimet pois ja aloimme työskentelemään ravissa. Ensin ympyrällä taivuteltiin hevosia ja asetettiin niitä vuorokierroksin sisään ja ulospäin. Seuraavaksi tehtiin pohkeenväistöä sahalaitakuviona kentän päästä päähän. Pennillä oli harvinainen laiska päivä ja jouduin näkemään kaksin verroin vaivaa että sain sen liikkumaan reippaasti. Välikäyntien helpotus haihtui pian kun jatkettiin kiemuraurilla. Tehtiin kolmi-, neli- ja jopa viisikaarista kiemuraa, siinä meni jo itsekin ihan kiemuralle ja mutkalle. Vihdoin Pennikin innostui edes vähän kun siirryttiin laukkaan. Voltit kentän jokaiseen kulmaan ja vielä pitkän sivun keskelle, aina kierroksen jälkeen suunnanvaihto. Jos ei pää ollut kiemuraurista pyörällä niin nyt viimeistään. Vihdoin meitä oli höykytetty tarpeeksi ja saimme rentoutua loppukäynneissä varmoina siitä että seuraavana päivänä tuntisimme tämän päivän treenin jalkojen lihaksissa.