Fiivi on aina hoputtamassa asioiden edistymistä asenteellaan - jos harjaus kestää yli vartin, niin se alkaa käymään rauhattomaksi. Fiivi on tuossa asiassa tullut niin kovin emäänsä, että, Sallikin on meinaat hoitaessa hieman kärsimätön. Fiivi oli varsana hieman heikko, mutta nykyään se on jo sellainen pommi, että! Vaikkakin ehkä hieman arka pommi, eikä tykkää uusista asioista, vaan ottaa heti semmoisen kannan, että tuon on pakko olla paha asia.. Fiivi säikkyykin aikalailla paljon kaikenmoisia asioita, kolahduksia (hyvin ymmärrettävää), lintuja ja pahoja kentän aidalle ripustettuja takkeja. Fiivi onkin aina yllätyksellinen, kun koskaan ei tiedä, miten se reagoi mihinkin, ja koska se taas näkee jotakin pelottavaa.

Kun Fiiviä hoitaa, kannattaa aina katsoa, että saa homman tehtyä mahdollisimman nopsaan. Fiivin tapauksessa se tosin on melko helppoa, koska tyttö ei yleensä ole mikään kova piehtaroimaan, ja nukkuu vain omassa karsinassaan makuultaan. Laitumelta se otetaankin myös kesäisin yöksi talliin, koska se ei pysty kunnolla lepäämään siellä, ja sitten se on kuin säikky puoli-nukkuva eläinraasu, kun se vihdoin pääsee omaan karsinaansa, ja asettuukin yleensä heti lepäämään paljoa ulkomaailmasta välittämättä. Ja aina kun Fiivin hakee karsinasta, pitää jo kauan ennen kuin on karsinan kohdalla huhuilla sitä, sillä muuten se voi saada shokin, jos se on omissa maailmoissaan, ja yhtäkkiä joku onkin ovella riimun kanssa.

Tarhaan kun Fiivin vie, se yleensä suuntaa kulkunsa muiden hevosten joukkoon, jossa se tuntee olevansa turvassa, ja pysyttelee tiukasti joukon keskellä osallistuen aina kaikkiin laukkapyrähdyksiin. Riimu kannattaa ottaa Fiiviltä pois aina tarhalle ja laitumelle laskiessa, sillä se on parit riimut saanut jo rikottua, kun on syödessään astunut riimunsa päälle. En voi käsittää, miten se onnistuu siinä, koska vaikka riimun laittaisi kuinka tiukalle, se onnistuu siinä silti. Ja toiseksikaan, Fiivi ei ole mikään vaikea tarhasta haettava, se tulee yleensä ihan kiltisti luokse, kun sitä huutaa ja antaa pukea riimunsa päähän. Silloin tällöin kun Fiivi on pänkillä päällä, sen luokse joutuu kävelemään, ja se tulee perässä ehkä hieman vastahakoisesti tyytymättömästi mulkoillen, mutta karkuun se ei ole vielä kertaakaan juossut.

Ajattelin ensin, että Fiivillä kisattaisiin paljon, mutta olenkin päättänyt, että katsotaan nyt miten se hoitelee ensin kotona kisat, onko se kuinka hermona jne. ja sitten vasta päätän, ilmoittelenko sitä muualle. Fiivi kuitenkin on sen verran arka, että se saattaa hyvinkin olla aivan liian hermostunut keskittyäkseen minkäänmoisiin kilpailusuorituksiin..

Fiivi on melko tavallisen oloinen ratsastettava, ei mikään hankala eikä tosin mikään automaattikaan. Mutta ainahan on ne -ah- niin ihanat säikähtämiset, joiden takia Fiiviä ei voi antaa oikein kuin hieman kokeneempien käsiin. Aloittelijat meinaat äkkiä saavat palan kurkkuun, kun poni pomppii kauhuissaan erikoisempaa estettä karkuun, tai puusta tippuvaa lehteä on aivan pakko väistää.. Fiivi toimii hyvin paljon suustaan, ja pohkeita sillä tarvitaan lähinnä vauhdin lisäämiseen, se ei jostain syystä käänny kunnolla pohkeita käyttämällä, vaan enemmän ohjien avulla, mutta kun sen kanssa harjoittelee nuita kääntymisiä niin toivottavasti tuokin asia muuttuu. Fiivillä on emänsä lailla erinomaisen mukavat askellajit, joissa on hyvä istua, eivätkä ne pompota. Vaikka Fiivin askeltaminen ei ehkä ole kaikkein matkaavoittavinta, niin silti sillä on mukavat askeleet.

Esteitä mennessä Fiivi on yleensä melkoisen energinen, mutta pysyy kuitenkin ihan kivasti käsissä. Tosin esteillä pitää olla hyvin tarkkana, että tyttö menee ylitse, koska yleensä se arastelee vähänkin normaalista pystystä poikkeavia esteitä, ja kun huomaa sen arastavan, niin pitää vain ajaa kunnolla eteen, ja katsoa, ettei se pääse sivuilta esteen ohitse. Yleensä Fiivi saa itse askeleensa sopimaan sarjaesteillä, mutta välillä ratsastajan pitää joko pidentää tai lyhentää sen askelia. Koulua mentäessä Fiivi on melko passiivinen, mutta ei kuitenkaan luimistele, vaan menee kohtaloonsa tyytyneenä rataa. Maastossa se yleensä pomppii jokikistä puskaa ja perhosta karkuun, joten se ei ole kovin mukava maastoratsu.