Kengittäminen sujuukin kuin leikki, tamman suorastaan ottaen kauneusunia pedikyyrinsä aikana. Eläinlääkäri- ja muut hoitotoimenpiteet ovatkin aivan eri juttu. Haavojen hoitamisessa ja rokottamisessa täytyy olla melkoinen mielikuvitus, sillä auta armias jos teet ’tavalliset’ ja lähestyt ponia valkoisen pumpulitukon kanssa, nou vei! Ponin pesu on melkoista vesileikkiä, usein tuntuu itse kastuvan enemmän kuin poni. Minni yrittääkin aina leikkiä vedellä, juoden vettä suoraan letkusta, polskuttelemalla kavioillaan tai huitaisemalla märällä hännällään suoraan hoitajan naamaan. Uittaminen onkin tammalle mieleen, jahka pitkän rantavedessä polskuttelun jälkeen Minni malttaa vihdoin kunnolla uida.

Muiden hevosten kanssa tamma tulee toimeen erittäin vaihtelevasti. Naapurit ovat tärkeitä, niiden poissa ollessa on päällä paniikki, mutta niiden ollessa paikallaan seinää tökkäillään hampailla ja potkitaan vähän väliä, varsinkin ruoka- ja hoitamisaikoina. Tarhassa Minnin on oltava joko yksin, mutta kuitenkin lähellä muita hevosia, tai muutaman lauman alakastia olevan ruunan kanssa. Haistellessa muita hevosia on väistämättä edessä vinkunaa ja kavioiden huitomista. Ratsastuksen aikana tamma onneksi korkeintaan vain luimistelee tai narskuttaa hampaitaan muutamille, yleensä vieraille, hevosille.

Suojia laittaessa Minni on usein omissa maailmoissaan ja luulee, että vielä puhdistetaan kavioita, ja nostelee jalkojaan muka avuliaasti. Kuolaimet tamma ottaa useimmiten itse suuhunsa, sillä Minnillä on aina ollut omenakuolaimet, ja mahdottomana syöppönä se tykkääkin suitsimisesta. Alaturpahihnaa laittaessa tammalla on tapana heiluttaa turpaansa hassusti. Mistä lie sen keksinyt. Samaa turvan heiluttelua ilmenee myös aina välillä ratsastuksen aikana. Satula onkin sitten eri juttu, silloin narskutellaan hampaita, luimistellaan ja nostellaan takakoipia. Silloin ei kannata edessä kauheasti seisoskella, ellei tunne Minniä hyvin. Muuten hoitaessa voi kiertää huoletta takaakin toiselle puolelle, mutta satuloinnin aikana kannattaa hieman näpäyttää tammaa ja pitää varansa. Satulavyön kiristys on myös vihoviimeinen asia.

Minni osaa olla joko unelmaratsu tai täysi piru. Usein mieliala riippuu ratsastajasta, ja siitä mitä tehdään. Muutoinkin Minni on oikea säikkyilijä, useimmiten se tosin keksii möröt ja muut pelot omasta päästään. Mutta Minni ei koskaan lähde ryöstämään, nouse pystyyn, tai mitään vastaavaa. Se hypähtää hassusti kuin jokaisella jalallaan ilmaan, ja jotenkin selästä katsottuna vilahtelevat välillä etujalat ja -kaviot sivuilla. Tämän hypähdyksen jälkeen Minni saattaa myös jäädä oikein tarkkaavaisena, jähmettyneenä, tuijottelemaan pelkonsa kohteita. Aluksi säikähdyshyppelyt tuntuvat oudoilta, ja hieman pelottaviltakin, mutta niihin tottuu, jonka jälkeen niitä ei oikeasti huomaa kuin jaloista jotka vilahtelevat sivuilla, ja kavioiden kopsunasta joka näistä steppihyppelyistä tulee.

Kouluratsastus ei ole Minnin lempipuuhaa varsinkaan alkutunnista, mutta huolellisen verryttelyn jälkeen Minnikin menee nätisti muotoon ja alkaa liikkua paremmin. Silloin erilaiset kiemuratkin onnistuvat hyvin, muutoin tulee usein paikallaan jumittamisia ja potkusarjoja, kun tamma ei ole vielä avuilla. Oikeaan kierrokseen laukka on myös vaikeaa, varsinkin jos ei ole verrytellyt vielä kunnolla. Esteet ovatkin Minnin parempia puolia, niitä se hyppäisi vaikka joka päivä. Esteillä Minni innostuu, ja aina esteiden välillä se viskelee päätään ja tekee pikkupukkeja, osoittaen mieltään turhista pidätteistä, hypätessä kun tahtoisi löytyä vain yksi vaihde – turbovaihde eteenpäin. Maastossa Minni pitää koko ajan silmällä ympäristöään kulkien reippaasti, valmiina pelastautumaan petojen kynsistä tarpeen tullen.

Kilpailuihin tamma on helpoin kuljettaa kuljetusautolla, koppiin menossa on useimmiten ongelmia. Lisäksi on helpompaa jos toinen hevonen menee ensin autoon. Kuljetuksen aikana tamma on oikein nätisti, ja autosta poistuminen on myös helppo nakki. Kilpailuissa Minni on talutellessa ja verrytellessä jännittynyt ja tarkkaavainen, mutta suorituksen aikana keskitytään kunnolla. Estekilpailuissa pillin vihellyksen jälkeen tai kunniakierroksella on turhaa yrittää hillitä Minnin vauhtia.