Late on perusluonteeltaan kiltti ja rauhallinen, joskin helposti kuumeneva ori. Vieraisiin ihmisiin se suhtautuu hieman varautuneesti, mutta tutuille ori on oikea sydäntenmurskaaja. Latella on suuret lempeät silmät ja kukapa voisi vastustaa kun ori työntää päänsä kainaloon ja puhisee sekä hörisee pehmeästi. Late rakastaa rapsutteluja ja rentoutuu täysin kun joku sitä jaksaa pidempään kupsutella ja harjailla. Jalkojen nostaminen on toisinaan hieman hankalaa, mutta siitäkin selviää pienellä namipalalla lahjomalla.

Late on toisinaan vähän rasittava käsitellä vaikka kiltti onkin. Tarhasta sitä saa välillä pyydystää kun orin mielestä on hirmuisen hauskaa pyörähdellä karkuun. Late kannattaisikin aina tarhata kaverin kanssa, silloin se saa purkaa ylimääräisen energian kaverin kanssa leikkimiseen ja on helpompi hakea sisälle. Taluttaessa ori on muuten rauhallinen, mutta tamman nähdessään se aloittaa esiintymisen. Pitää pörhistellä ja hypähdellä pystyyn, melkein lähteä käsistäkin. Tutulla taluttajalla ori pysyy aisoissa kun komentaa reippaasti, mutta vieras tai epävarma käsittelijä päästää sen todennäköisesti shown alkaessa karkuun. Irtipäässyttä Latea saakin taas hetken pyydystellä, ori ei hetkessä anna kiinni kun on päässyt vapauden makuun. Ruoalla houkuttelu toimii ainakin silloin kun ruoho ei ole herkullisimmillaan. Ruoastaan Late on tarkka, ateriapalvelun on toimittava aina samaan aikaan ja Laten on saatava ensin tai muuten se murjottaa loppupäivän.

Varusteita laittaessa Latella olisi jo kiire päästä hommiin. Se ei malta pitää päätään paikallaan vaan nostelee sitä ja kuikuilee joka suuntaan, kannattaakin pitää riimu kaulalla että pään saa alas ja kuolaimet laitettua. Selästään Late on hyvin tarkka, satulan ja huopien täytyy olla täsmälleen sopivat ja oikein laitettu. Pienetkin hutiloinnit satuloinnissa tai muutokset satulan toppauksissa kyllä huomaa viimeistään seuraavalla ratsastuskerralla kun Late yrittää väistellä satulaa, pullistelee ja luimistelee vyötä kiristäessä. Normaalisti satuloinnissa ei ole suurempia ongelmia joten hankalina päivinä kannattaa ensin tarkistaa satulan ja huopien kunto ennen hevoselle hermostumista.

Latella on erittäin mukavat askellajit. Isoista liikkeistä huolimatta sen selässä on helppo istua ja mukana pysyy vaikka vähän heikommallakin tasapainolla varustettu ratsastaja. Käynti on joskus hieman hätäistä jos orilla on vauhdikkaampi päivä, mutta ollessaan rauhallinen se kävelee rennon pitkin askelin. Ravi on pehmeää ja lennokasta, harjoitusravissakin on miellyttävä istua. Laukka taas on ehdottomasti orin paras askellaji. Keinutuolimaisen pehmeää keinuntaa jaksaisi loputtomiin, ori itsekin rakastaa laukkaamista ja välillä on sekä Latelle että ratsastajalle virkistävää päästellä täyttä vauhtia laukkamaastossa. Late on maastoillessa yleensäkin rennompi kuin kentällä, sitä ei muut luonnossa liikkujat häiritse vaan ori nauttii tilasta ja vapaammasta menosta. Ei se kentälläkään huono ratsastettava ole, mutta säännölliset maastoilut pitävät mielen virkeänä ja taas jaksaa keskittyä pipertämiseen.

Late on pääasiassa esteratsu, vaikka hyvien liikkeiden ansiosta se pärjää myös vaativilla kouluradoilla. Koulutyöskentely toimii hyvänä vastapainona hyppäämiselle, Latella kun on esteillä välillä liikaakin vauhtia ja omapäisyyttä. Ori pystyy hyvin itsenäisesti arvioimaan ponnistuskohdat ja lähestymiset, se saattaa joskus tehdä omia ratkaisujaan ratsastajaa kuuntelematta. Säännölliset koulutreenit pitävät sen yhteistyökykyisempänä. Esteillä Laten ratsastajalta tarvitaan jämäkkyyttä ja hyvää tasapainoa, muuten orin vauhdissa on hankala pysyä. Maastoesteillä ori on hieman rennompi kun sillä on enemmän tilaa laukata eteenpäin.

Kilpailupaikoilla Late on melkoisen viilipytty, vähän pitää tammoille esiintyä ja oreille pörhistellä, mutta etenkin tutun ihmisen kanssa se pysyy käsissä melkeinpä kotioloja paremmin. Nuorempana se oli vieraissa paikoissa täysin erilainen, Laten ruunaamistakin harkittiin jo kun ori oli niin mahdoton käsitellä ja sille kuitenkin haluttiin kilpailutuloksia. Onneksi ikä on tehnyt tehtävänsä ja Late on löytänyt jotain järjenhiveniä. Kuljettaminen oli aikoinaan todella vaikeaa, oria lastaamaan tarvittiin useampi ihminen ja se saatiin koppiin vasta pitkän taistelun jälkeen liinojen avulla. Matkustaessa se ei rentoutunut ollenkaan vaan oli perille päästyä aivan hikinen ja hermostunut. Lastaus on vieläkin tehtävä rauhallisesti ja ihmisen yhtään hermoilematta, mutta muuten Late on nykyään paljon rennompi.

Laten isä Micado oli värinsä takia hyvin paljon käytetty ori, vaikka sen suorituskyky ei hurja ollutkaan, se jätti kuitenkin jälkeensä korrektin rakenteen sekä perushyvän estekapasiteetin sekä askellajit omaavia jälkeläisiä, ja tämäkös sen kuin lisäsi sen käyttöä. Ori oli kyllä rakenteellinen helmi, mutta kilpailuissa se ei yltänyt kansallista 120-tasoa korkeammalle ja siitä tulikin melko hyvä juniorikisahevonen, välillä kisaten myös helppoja kouluohjelmia ja kenttäkilpailuissakin helpoimpia luokkia. Micadon isä, Mighelangelo Jr. taasen oli myös kyvyiltään hieman parempi ja se kilpaili varsin laajalti CCI/CIC:n kolmen-neljän tähden luokissa sijoittuen aina tasaisin väliajoin. Ori oli aavistuksen raskas rakenteeltaan, mutta ponnua ja nopeutta löytyi silti, se oli käytetty ori eläkepäivinään siirryttyään siitokseen. Michelangelo "vanhempi" sen sijaan oli hyvin vähän käytetty ori, se oli hyvin rajoitetusti tarjolla jalostukseen ja vain tietyn linjan omaaville tammoille, ori ei koskaan kilpaillut, vaan toimi lähinnä koriste-"esineenä" omistajaperheensä tilalla. Laten isänisänemä Mathilde oli kaunis, hyvin kevyt ja paljon täyttä verta suonissaan omaava jo nuorena täysin valkoiseksi kimoontunut kenttätamma, joka kisasi vaativalla tasolla, mutta ei ikinä päässyt kansainvälisiin luokkiin asti loukkaannuttuaan pahasti banketilla kesken kisojen, tämän jälkeen tamma siirtyikin siitokseen ja jätti muutamia kansainvälisiä suoritushevosia sekä kaksi erinomaisen jälkeläisnäytön omaavaa jalostustammaa. Laten isänemä oli vinkeän värinen tumma ruunivoikko tamma Merian, joka ostettiin suurella rahalla siitostammaksi, eikä nähnyt elämänsä aikana kisakenttiä, saatika tullut edes pahemmin ratsastukseen koulutetuksi, omistajalle oli pääasiana, että tamma jättäisi kaunista ja puoliverisillä erilaista väriään jälkeläisiinsä, luonteeltaan tamma oli kuitenkin täysi kymppi ja hoiti varsansa enemmän kuin huolellisesti olematta kuitenkaan liian omistavainen niiden suhteen. Merian on kahden kouluhevosen, mustankimon Rupertin ja voikon Palisadesin jälkeläinen. Rupert kisasi jalostusuransa ohella kansainvälisillä kisakentillä Intermediaire-tasolla, mutta ei kerännyt kovinkaan hyviä sijoituksia, mutta teki kuitenkin tasaista työtä saaden lähes jokaisesta startistaan ~60% paperit. Palisades oli kansallisella tasolla Vaativaa A:ta kisannut ja jopa Itävällan junnumestaruuksissa menestynyt tamma, joka jätti jälkeensä Merianin lisäksi cremellon ratsuponitamman.

Belissima, eli Laten emä siis, on tunnistettu mustaksi, mutta on kuitenkin voikkovärinen, muutenhan Latesta ei olisi cremelloa millään syntynyt! Lähin voikoksi tunnistettu sukulainen kun on Belissiman isänemä Felicia, sen jälkeen voikkogeeni vain on ollut hieman piilossa hankalasti tunnistettavan mustanvoikon asussa. Belissima oli lähinnä erään perheen harrastehevonen, jolla perhe teetti muutaman varsan ja myi molemmat eteenpäin. Tamman isä Belgrad oli koulupuolen osaaja ja kantakirjattu erinomaisin pistein, sekin oli tunnistettu mustaksi, mutta sai yllättäen sillointällöin voikkoja ja ruunivoikkoja varsoja, sekä tietenkin Belissiman lisäksi varmasti myös muutaman mustanvoikon jälkeläisen. Muutoin Belgrad asusti melko isossa siitostallissa ja se oli kallis ori käyttää, mutta alennusta saivat vanhan oldenburg-linjan omaavat tammat, jonka myötä myös Kilimanjaro astutettiin oriilla. Kilimanjaro oli melko raskasrakenteinen, vanhantyyppinen tamma, mutta se oli kuitenkin koulutettu Prix St. Georges-tasolle asti, tosin askellajien lennokkuus loisti poissaolollaan tamman suorituksissa ja täten se ei ikinä pärjännyt kuin korkeintaan aluetason vaativammissa luokissa. Luonteeltaan rehellinen ja rauhallinen, mutta kuitenkin tammamainen Kilimanjaro olikin hyvä morsianvaihtoehto Belgradille, sillä Belgradista Belissima sai hieman lennokkuutta askellajeihinsa sekä pirteyttä luonteeseensa. Belgradin isä, Pacoste oli näyttävä isomerkkinen musta, suuri ori, joka valloitti ihmisiä lähinnä shownäyttelyissä ja niiden ratsastusluokissa, se omasi erittäin korrektin rakenteen ja oli aikaansa nähden melko nykyaikaisen urheiluhevosen tyyppiä, vaikka täyttä verta siinä olikin vain nimeksi. Pacosten voikkomorsian, Felicia, kisasi kenttää aluetasolla yhden tähden kilpailuissa, se oli hieman hidas, mutta erittäin rohkea ja hyppäsi ylitse ihan minkänäköisen viritelmän tahansa sen eteen keksikään laittaa, esteradoilla sillä olisi ollut kyllä kapasiteettia, irtona se hyppäsikin kevyesti 160 senttisiä esteitä, mutta hitautensa puolesta se ei ikinä pärjännyt edes pikkukisoissa. Kilimanjaron vanhemmat, ori Vesuvius sekä tamma Passion olivat melko tavanomaisia keskitason urheiluhevosia, Vesuvius oli toki jalostukseen hyväksytty ja se suorittikin ihan hienosti oritestinsä, mutta se ei ikinä menestynyt kovinkaan hienosti jalostuksessa ja sen jälkeläisnäytöt jäivät melko onnettomiksi.

Päiväkirja, valmennukset

09.04.2008 Päiväkirjamerkintä, Kerppa

Late muutti tänään uuteen kotiin ja hurmasi kyllä olemuksellansa koko tallinväen. Tälläistä eriväristä piristysruisketta meidän puoliverijalostus onkin kaivannut, ja kun herra on myös monipuolisen osaava, onhan sillä allaan sijoituksia vaativasta kenttäratsastukseta, Va B-A-tasoilta sekä esteiltäkin aina 130 tasolle asti ja toistaiseksi vielä ilman sijoituksia se on kisannut sitä kymmenen senttiä korkeampiakin, niin ehdottomasti uskon Laten olevan hyvä ostos. Talliin päästessä herra kajautti ensimmäisenä kovaa ja korkealta tervehdyshirnahduksen ja steppasi hieman saadessaan tammojen puolelta vastakaikua huudolleen, mutta käveli kuitenkin kauniisti oriosastolle ja omaan karsinaansa, jossa täytyi toki hieman kovistella naapuria - sama homma jatkuikin ensimmäisen yön ylitse, mutta aamusella pojat olivat jo todenneet, että joutuvat toistensa rumia naamoja katselemaan. ;D

12.06.2012

Olin ostanut Lachenin Kerpalta kilpa- ja siitoskäyttöön, ori ehti olla omistuksessani jonkin aikaa ja palautui toistaiseksi Kerpan hoiviin tallipaikan lähdettyä alta.

23.11.2012 Susanna

Ostin Oldfelliin 17 oldenburgin hevoslauman Poem's Warmbloodsista, ja Late oli lauman ensimmäinen, joka muutti meille.

02.05.2013 Susanna

Mitähän omistajan päässä oli oikein liikkunut, kun olin ilmoittanut Laten ja Onnin 150 cm:n esteluokkiin Nonsheinin kilpailuihin? Sydän hyppäsi kurkkuuni, kun huomasin ilmoittaneeni orit 10 cm:ä liian korkeisiin luokkiin. Jollakin tavalla orit olivat kuitenkin ylittäneet itsensä ja myös minun odotukseni, sillä molemmat keräsivät Nonsheinin 10 päivän kilpailuputkesta useita sijoituksia, vaikka luokat olivat niiden koulutustasoa korkeammat. Kilpailujen myötä minun oli pakko vetää johtopäätös, että olen aliarvioinut Laten ja Onnin kykyjä. Näin ollen oripojat siirtyvät kilpailemaan jatkossakin 150 cm:n esteluokkia.

19.10.2013 Susanna

Upea jalostusorini Lachen pitäisi saada ERJ:n laatuarvosteluun vielä ennen kuoppaamista. Niinpä päätin tarttua tuumasta toimeen ja laittaa orin arvostelukuntoon nyt, kun mistään muusta tallin hevosesta ei taida olla vielä arvosteltavaksi.

- Rakenne-/tyyppiarvostelu (max. 20 p): 2 x 2 p = 4 p
- Kilpailumenestys (max. 50 p): 75 x 1 p -> 50 p
- ERJ Cup -sijoitukset (ei maksimipisteitä): 2 x 1 p = 2 p
- Sukuselvitys (max. 25 p): kolmesta polvesta 20-25 p
- Jälkeläisten kilpailutulokset (max. 15 p): (74 x 0,2 p -> 8 p) + ((44 + 32 + 12 + 5) x 0,2 p -> 7 p) -> 15 p
- Lisäpisteet (max. 10 p): 5 p + 2 x 0,5 p + 1 x 0,5 p = 6,5 p

Yllätyin iloisesti tutustuessani Laten Oldsfellin aikoja edeltäviin varsoihin: Kaikkia jälkeläisiä ei ollut mahdollista jäljittää, mutta jäljitettävien joukossa oli sekä enemmän tai vähemmän kilpailleita että peräti yksi laatuarvostelupalkintoja kahminut. Tämä todellinen yllätys jälkeläisten joukossa oli jo edesmennyt Rain's Starlight, joka on palkittu YLA2- ja ERL II -palkinnoilla. Toinen iloinen yllätys oli LNZ Carrera, Ch-arvonimen saanut ja KTK-III -palkinnolla kantakirjattu orivarsa.

Mikäli arvioni rakenne-/tyyppiarvostelun pisteistä ei ole ainakaan paljon yläkanttiin, Laten pitäisi saada ainakin 92 pistettä eli hätyyteltäisi jo melkein kolmannen palkinnon ylärajaa. Täysillä lisäpisteillä toinen palkinto olisi kai turvattu - mahtavaa!

29.11.2013 Susanna

Lachenin oli sovittu muuttavan Anfarwol Acresiin viettämään eläkepäiviä. Haikein mielin talutin orin Sandin traileriin ja lupasin tulla katsomaan sitä vielä monta kertaa. Onneksi voin luottaa orin Sandin huostaan rauhallisin mielin, sillä Sandi ja Lachen ovat jo entuudestaan tuttuja, ja yhteiselo lähtee varmasti hyvin rullaamaan. Kaikkea hyvää Sandille ja Lachenille!

09.12.2013

Lachen ehti käväistä vähän maailmalla, mutta nyt ori palasi vihdoin minulle kun sain tallin kuntoon. Ori kilpaili Susannalla Oldsfellissä ahkerasti ja jätti muutaman hienon jälkeläisen. Lachen on kyllä sellainen hurmuri että hienoa saada poika takaisin, se on saanut viettää vähän vapaita ja kotiutua rauhassa. Suunnitelmissa olisi vielä jonkin verran porrastettuja kilpailuita sekä jalostuskäyttöäkin, mutta kevyemmin kuitenkin kun ori on jo sen verran ehtinyt saada aikaan.