Aatu oli matkalla Alegreen myytäväksi mistä sen itselleni bongasin. Söpö pieni musta poni oli aivan vastustamattoman ihanan näköinen ja pikaisella tutkimisella sen sukukin vaikutti mukavalta. Hieman hämmästelin mistä orin musta väri on peräisin, papereissa kun näytti että vanhemmat ovat rautiaita, mutta todennäköisesti suvussa on joku tunnistettu väärin.

Aatu on hellyydenkipeä otus, se rakastaa rapsutuksia ja möllöttää paikoillaan ties kuin kauan jos joku vain jaksaa sitä huomioida. Kaikki kelpaa, niin herkkupalan tarjoilu kuin hoitotoimenpiteetkin. Pesu, kavioiden puhdistus tai mikään ei ole Aatulle ongelma. Utelias ponipoika tahtoo mielellään nuuhkia läpi kaikki uudet varusteet, ilmeisesti ne haisevat sen verran vieraalta ettei niitä tuosta vaan voi hyväksyä ennen tutkimusta. Muuten varusten laitto ei tuota ongelmia. Joskus Aatun kanssa menee hieman sähläämiseksi kun ori näkee jotain uutta mielenkiintoista mitä pitäisi päästä katsomaan ja tökkimään, jossain mihin ei olla sillä hetkellä menossa tai Aten ollessa kiinni. Se usein unohtaa olevansa narun päässä ja hämmästyy kun ei pääsekään menemään minne tahtoo, vaan jokin nykäisee vastaan.

Atte malttaa useimmiten seistä paikoillaan sen aikaa kun ratsastaja nousee selkään, vaikka olisikin mielellään jo menossa. Ori on oikea työmyyrä ja jaksaa puuhata pitkänkin aikaa niin sileällä, esteillä kuin maastossakin. Atte on herkkä ja omalla moottorilla toimiva ratsu, sitä harvoin tarvitsee kehoittaa lisäämään vauhtia. Suuhun ei saa jäädä kiinni tai muutenkaan ottaa ohjista liian kovin, silloin Atte protestoi pukittelemalla vaikka muuten on niin kiltti ja hyvätapainen. Se toimii hyvin pehmeillä ja kevyillä avuilla, parhaimmillaan kuin ajatuksen voimalla. Attella on melko ponimaiset askeleet ja niissä voi olla toisinaan hankala istua jos ori oikein innostuneena mennä tikuttaa eteenpäin. Se toimii mukavasti lajissa kuin lajissa, Atte tykkää hyppäämisestä ja sillä riittää ponnua kivasti, mutta ori on myös hyvä kouluratsu.

Valmennukset, päiväkirjamerkinnät

21.11.2014 kouluvalmennus Mörkövaara, valmentaja Tvisha

En ollut kuullut kasvatistani Mörkövaaran Aatoksesta valovuosiin mitään, joten olin erittäin innoissani kun kuulin, että kyseinen ori tulee tänään Mörkövaaraan valmennettavakseni. Aatos saapui ratsastajansa sandin kanssa maneesiin mitä ilmeisimmin hyvillä mielin, hevonen asteli tyytyväisenä alkuverkassa eteen, samalla kun ratsastaja ohjasi tätä määrätietoisesti selässä. Laitoin heti merkille sen, että ori kulkee todella nöyrästi omistajansa alla ja reagoi herkästi selästä annettaviin ohjeisiin. Alkuverkan ratsukko sai työstää melko itsenäisesti ravissa taivutuksia ja temponvaihteluja tehden, ja sitä yhteen työskentelyä olikin mukava seurata.

Kun hevonen oli hyvin lämmitelty, se liikkui omalla moottorillaan eteen ja oli kohtuullisen pehmeänä kuolaimelle, lähdimme päivän päätehtävien pariin. Ensimmäiseksi tehtäväksi ratsukko sai rueta tekemään kahdeksikon muotoisella kiemurauralla ravissa paljon käynti-ravi-siirtymisiä sekä pysähdyksiä. Koska Aatos oli niin hyvin kuulolla, ei siirtymisissä ilmennyt minkäänmoista ongelmaa. Kun sandi pyysi ratsuaan raviin, ori siirtyi kauniiseen, tahdikkaaseen raviin, ja kun haluttiin käyntiä, niin pienestä pidätteestä ja painon siirrosta Aatos myös siirtyi käyntiin. Pysähdyksetkin onnistuivat sinälläänsä, mutta ori ei olisi millään malttanut jäädä oikeasti aloilleen, vaan heti siirtyä pysähdyksestä käyntiin. Tämän jälkeen jatkoimme laukkaamaan uraa pitkin tehden paljon ympyröitä sekä aina pitkillä sivuilla käyntiin siirtymiset ja sitä kautta laukanvaihdot. Aluksi laukannostoissa oli pientä erimielisyyttä, sillä Aatos nosti ensin ravin ja sitten vasta laukan, mutta vähitellen huolellisemmilla pidätteillä ja topakammilla pohkeilla saatiin oikein miellyttävää laukkaa aikaiseksi. Laukanvaihdoissa tarvittiin myös lukuisia toistoja ennen kuin ne lähtivät sujumaan niin kuin haluttiin. Loppuun otimme vielä ravissa avo- ja sulkutaivutuksia molempiin suuntiin, joiden parissa ei minkäänmoista ongelmaa tullut.

Aatoksella olisi virtaa vielä uusintaankin riittänyt, mutta vajaan tunnin työskentelyn jälkeen oli hyvä siirtyä loppuverkkaan jäähdyttelemään. Loppuverkan ratsukko sai suorittaa melko itsenäisesti paljon taivutuksia ravissa tehden, ja sitten kun ratsastaja oli tyytyväinen hevoseensa, siirtyä käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Aatos oli minulle ennestään pienimuotoinen mysteeri, hevonen, josta en oikeastaan tiennyt mitä odottaa. Ratsukko kuitenkin täytti odotukseni täysin ja suorastaan yllätyin siitä, miten loistava kouluratsu Aatoksesta on kehkeytynyt. Hienoa!

23.11.2014 estevalmennus Mörkövaara, valmentaja Tvisha

Tänään sandi ja Aatos tulivat valmennettavakseni vuorostaan esteiden pariin ja mielenkiinnolla odotin näkeväni, että kuinka Aatokselta hyppääminen puolestaan sujuu. Mitä ilmeisemmin orilla oli astetta laiskempi päivä meneillään, sillä jo alkuverkassa sandilla oli ongelmia saada hevonen kunnolliseen, tahdikkaaseen laukkaan. Alkuun laitoin siis ratsukon työstämään vain ja ainoastaan reipasta laukkaa, jotta esteitä ylipäänsä päästään hyppäämään. Vähitellen Aatoksen reipastuessa ja sandin päästessä paremmin ohjaamaan ratsuaan, annoin luvan ottaa muutamat lämmittelyhypyt 80cm pystyesteille. Vaikka vauhti ei edelleenkään päätä huimannut, huomasin heti sen, että tällä hevosella on äärimmäisen hyvä hyppytyyli, niin kevyesti kun se ylitti ensimmäiset esteet.

Kun Aatos liikkui hyvällä temmolla ja oli jo astetta pehmeämpi ratsastettava, siirryimme hyppäämään kentälle rakennettuan 90-110cm esterataa. Esteet olivat sijoiteltu kentälle niin, että saimme erilaisia lähestymisiä niille: osa oli helpompia ja osa taas hieman vaikeampia.Aloitimme tietysti helpoimmasta päästä, jotta ratsukon molemmat osapuolet saivat hyvin tuntumaa tulevaan. Aatos ylitti hyvin eteensä tulevat esteet, mutta siitä edelleen näki sen, ettei se antanut sandille mitään ilmaiseksi. Ratsastaja sai siis työstää kunnolla hevostaan eteen ja ohjata tätä topakasti, ja vielä kannustaa kunnolla esteelle, jotta hypyt onnistuivat niin kuin haluttiin. Välillä tiet esteille olivat turhan jyrkkiä, jolloin myös Aatos joutui hyppäämään huonosta kulmasta, joka johti puolestaan pudotukseen. Sen lisäksi, että sandi joutui tekemään paljon töitä itse hevosen kanssa, tuli hänen myös katsoa reitit huolella. Onneksi loppua kohden Aatos vetristyi entisestään ja näytti huomattavasti helpommalta ratsastettavalta, ja tällöin myös yhteistyö ratsukon välillä parani. Ja kun yhteistyö oli hallinnassa, niin eipä esteiden ylittämisessäkään liiemmin erimielisyyksiä ollut. Kun ratsukko oli suorittanut esteradan muutaman kerran puhtaasti hyvässä vauhdissa, annoin heidän lähteä lopettelemaan.

Loppuverkka tiesi taas itsenäisesti ravissa työskentelyä ja odotin sandin saavan Aatoksen rehelliseen peräänantoon ennen kuin annoin luvan siirtyä käyntiin. Käynnissä ori näytti jo todella hyvältä, se liikkui omalla moottorilla eteen kuunnellen maltilla selästä tulevia ohjeita - olisiko meidän pitänyt nyt vasta aloittaa se hyppääminen? Alku oli tällä ratsukolla melko työlään näköistä, ja vähän epäilin, että saadaanko kunnollisia hyppyjä edes aikaiseksi. Hyvin sandi kuitenkin petrasi hevosensa kanssa ja lopussa ei voinut kuin ihastella heidän liikkumistaan esteeltä esteelle.