Tallimestari käytti ilmaisua melkoinen soppa, kun Soppa saapui tallille. Lempinimi jäi elämään vaikka poniparalle yritettiin miettiä vähän kauniimpaa nimeä, Soppana kaikki sen tuntevat. Kuljetusauton kaartaessa pihaan menimme avaamaan takasiltaa ja jo ennen sen osuttua maahan autosta singahti pieni ponieläin joka aloitti villin pukkilaukan pitkin pihamaata. Se syöksähti aidan alta lähimmälle tammalaitumelle ja sai mammat pillastumaan, niin että koko porukka vetäisi aitalangat maahan ja paineli hännät pystyssä pellolle. Aikamme niitä pyydysteltiin ja siinä ehti jo Soppakin väsähtää ja se saatiin vihdoin kiinni. Jotenkin se oli onnistunut vapautumaan riimustaan ja auto kun oli mitoitettu vähän isommille hevosille, pääsi ponipoika pujahtamaan ulos.

Luonteensa Soppa on selvästi perinyt vanhemmiltaan, vaikka piirteet ovatkin orissa oikein korostuneet. Isän sosiaalisuus tarkoittaa Sopassa jatkuvaa joka paikkaan tunkemista, se karkailee alituisesti ja tulee kentälle ratsastajien joukkoon, talliin karsinoita siivoamaan tai mukaan päiväheinien jakoon. Orin hyppylahjat ovat melkoiset kun tarhan aidan ylittämisestä puhutaan. Lankoja Soppa ei kunnioita ollenkaan ja kaikenlaiset portit se saa avattua helposti. Onneksi poni ei karattuaan nykyään sinkoile mihinkään, vaan tulee tasan sinne missä jotain tapahtuu. Se hengailee mukana kunnes joku palauttaa ponin paikoilleen. Pieniä kleptomaanin piirteitä Sopasta löytyy myös, vapaana ollessaan se saattaa ohimennen nappaista mukaansa jonkun harjan tai raipan ja piilottaa sen karsinaansa. Kerran poni aiheutti huvittuneisuutta ilmestymällä kentälle varastettua raippaa suussaan heilutellen, meinasi vissiin ettei tunnilla työskennelty tarpeeksi tehokkaasti.

Käsiteltäessä Soppa on kuin äitinsä, sähäkkä ja levoton. Kiinni sidottuna Soppa kokeilee jatkuvasti miten kauas se voi liikkua mihinkin suuntaan ja turhautuu ellei lähellä ole mitään tekemistä. Muun puutteessa voi vaikka heilutella sitten päätään tai nostella jalkojaan omia aikojaan. Kavioita puhdistettaessa ne eivät sitten nousekaan jos Soppa on tarpeeksi kypsä käytävällä kököttelyyn. Satulan ja suitset saa kyllä laitettua, vaikka vähän saattaa turpa nousta taivaisiin. Selkään nousijaa Soppa yrittää väistellä, sen mielestä olisi paljon mukavampi mennä vipottaa ilman ylimääräistä painolastia. Sopan kanssa on parasta aloittaa reippaasti, se ei oikein usko pitkiin alkukäynteihin vaan parhaiten sen saa kuulolle kun lähtee melkein heti laukkaamaan ja vasta laukkojen jälkeen muuta turhaa piperrystä. Kouluponiksi Sopasta ei kovin ole, vaikka ponin vanhemmat ovat siinäkin lajissa kunnostautuneet. Sen keskittyminen ei kertakaikkiaan riitä, helpon tason radoista voi hyvänä päivänä selvitä, mutta usein Soppa hermostuu kesken suorituksen ja pistää pomppuloikat pystyyn. Sopalla on hassu tapa purkaa ylimääräistä energiaa ja turhautumista. Se tietää että pukittelu ja pystyyn hyppiminen sekä ratsastajan käsistä ryöstäytyminen ovat kiellettyjä, joten ori tyytyy pompahtelemaan paikallaan ihmeellisiä tasajalkakumipallohyppyjä. Niissä pysyy sentään kyydissä, mutta onhan se nyt vähän tyhmännäköistä kesken kouluradan..

Esteillä Soppa on yleensä liian reipas, vaikka jotenkin pysyykin käsissä. Se kuumuu todella helposti ja vaatii paljon rauhoittelua, liiasta vauhdista seuraa yleensä vain pudotuksia mistä ori hermostuu entisestään. Palikoiden osuessa kohdalleen Soppa hyppää todella hienosti, se on ketterä ja ylittää esteet hienolla ilmavaralla. Parhaiten orin saa kuulolle runsaalla reippaalla lämmittelyllä ennen radalle menoa. Pari verryttelyhyppyä ei riitä, usein poni onkin parhaimmillaan vasta toisella radalla, eli lisäverryttelyksi kannattaa ottaa alle matalampi rata ennen varsinaista luokkaa. Kilpailupaikoilla Soppa on suorituksen ulkopuolellakin joka puolelle hösläävä ja sen kanssa saa olla varuillaan ettei poni pääse karkuun. Koskaan ei voi jättää valvomatta kiinni sidottuna tai koppiin.

Soppa on koulutettu myös valjakkoajoon. Se tarvitsee kylmäpäisen kuskin sillä meno voi joskus olla melkoisen vauhdikasta. Soppa melkein pitää enemmän kärryjen kiskomisesta kuin ratsastajan kanssa palloilusta, ehkä sen mielestä on mukavampi kun taakka on perässä eikä selässä. Maastossa se tosin on ykshailee mistä painoa löytyy, usein se löytyy lenkin jälkeen jostain ojasta. Sopan mielestä ainut oikea askellaji kentän aitojen ulkopuolella on kiitolaukka, tästä käydään joka kerta neuvotteluja ratsastajan kanssa. Kärryjen kanssa Soppa ei meinaa uskoa ettei joka paikkaan niiden kanssa mahdu, puiden väliin saattaa jäädä kiinni ja ne ojat eivät todellakaan ylity tuostavaan etenkään jos ovat syvempiä.