Pipa on rento poni joka viihtyy niin ihmisten kuin toisten ponienkin seurassa. Se on rauhallinen luonteeltaan ja käy samaan tarhaan vaikka toisen orin tai ruunan kanssa, kunhan toinenkin on hyvätapainen. Pipa käyttäytyy aina kohtalaisen hyvin. Harjatessa se seisoo nätisti aloillaan eikä turhia hötkyile, aivoastaan kavioiden puhdistus voi olla hankalaa kun Pipa ei aina ensimmäisellä yrityksellä jalkojaan nosta. Kengittäjällekin se joskus kokeilee temppuilla. Eniten Pipa tykkää pesemisestä, se rakastaa vedellä lutraamista ja saa olla varuillaan ettei ori nappaa vesiletkua hampaisiinsa ja kastele koko paikkaa. Juoma-astiatkin ovat vaarassa etenkin kesällä laitumella. Jos kippo on tarpeeksi iso, se on Pipan mielestä uima-allas ja sinne pitää tunkea vaikka edes etujalkoja uittamaan. Taluttaessa Pipa kävelee kiltisti vierellä. Kuljetusautosta se ei kovin välitä ja kokeilee aina onko sinne pakko mennä, mutta namipalalla houkuttelu riittää saamaan ponin kavioihin liikettä.

Ratsuna Pipa on todella helppo. Pehmeäkätisellä ratsastajalla se asettuu itsestään kulkemaan kuolaimella ja hyvässä muodossa. Pipalla on hyvät liikkeet ja ori onkin enemmän koulu- kuin estepuolen taitaja. Ori on yleensä jäykkä ja tahmea ratsastuksen alkuun, mutta vertyy pitkällä lämmittelyllä ja alkaa taipua kauniisti. Pipalta irtoaa hyvät lisäykset ja myös kootut askellajit onnistuvat, yleisesti ori liikkuu reippaasti ja tasaista vauhtia. Esteillä meno on astetta vauhdikkaampaa, Pipa innostuu kun huomaa että ollaan menossa hyppäämään. Innostaan huolimatta se hyppää usein laiskasti eikä nosta jalkojaan kunnolla, minkä vuoksi orilla ei kamalan korkeita ratoja kilpailla. Pipa myös kammoaa erikoisempia esteitä, kukkakoristeita sun muita, niiden kanssa tulee aina ongelmia vaikka kuinka yrittäisi ponia totuttaa etukäteen. Kieltoja tulee siis herkästi.

Pipan isä Big Baron on juuri ja juuri ponikokoinen komistus Iso-Britanniasta. Orilla on kilpailtu pääasiassa kouluratsastuksessa mainioin tuloksin, myös esteradoilla ponia on nähty mutta mikään esteratsu se ei silti ole. Big Baron on palkittu näyttelyissä useasti ja sillä on monia kilparadoilla menestyneitä jälkeläisiä.
Isänisä Clef kuoli valitettavan nuorena, lupaavalta orilta ei jäänyt kuin kolme jälkeläistä. Clef ehti kilpailla jonkin aikaa hyvällä menestyksellä, kunnes ähky vei ponista voiton. Ori oli hyvärakenteinen, 145 cm korkea rautias poni.
Clefin isä Sir Arthur oli orina niin hurjaluontoinen, että se ruunattiin jo nuorena muutaman astutuksen jälkeen. Rautias 146 cm korkuinen poniherra rauhoittui ruunauksesta huomattavasti, loppuelämänsä se viettikin perheen lastenratsuna ja pullaponina käyden vain muutamissa pikkukilpailuissa.
Clefin emä Peachess tuli samalta tilalta kuin Sir Arthur ja olikin orin ensimmäisen jälkeläisen emä. Peachess oli koko elämänsä samoilla omistajilla. Sen kanssa kilpailtiin menestyksekkäästi kouluratsastuksessa ennen kun tamma siirtyi eläkkeelle ja siitoskäyttöön. Tamma oli kipakka luonteeltaan ja vaativa ratsastettava, erinomainen periyttäjä kuitenkin. Kooltaan Peachess oli 147,5 cm ja väriltään kimo.
Isänemä Chess on vain 136 cm korkea kimo ponitamma, kotoisin pohjoisemmasta Englannista. Tamma on ollut pääasiassa siitoskäytössä, jonkin verran se kävi kilpailuissa kohtalaisella menestyksellä. Poni on lempeäluonteinen ja hyvä äiti varsoilleen, joista on kaikista tullut mainioita käyttöponeja ja erittäin hyväluonteisia.
Chessin isä Bluebird oli erittäin komea 147 cm korkuinen sinisenmusta poni. Se kiersi jonkin verran näyttelyissä ja kilpaili nuorena kouluratsastuksessa aluetasolla hyvällä menestyksellä. Ori ei kuitenkaan ollut kovin aktiivisesti tarjolla siitokseen, siltä jäi vain muutama jälkeläinen ja nekin tehtiin lähinnä orin tunnetun suvun takia.
Isänemänemä Morfy oli loistavan kapasiteetikas poni, jonka omat kilpailunäytöt valitettavasti jäivät hyvin puutteellisiksi. Kipakkaluonteinen Morfy ei kilpailutilanteista välittänyt vaan tuli tunnetuksi lyömättömänä selästäheittäjänä. 140 cm korkea rautiaankimo tamma oli kuitenkin hyvä periyttäjä ja olikin lopulta siitoskäytössä kunnes menehtyi 25 vuoden iässä.

Pipan emä Amber SL oli rautias, 146 cm korkea kaunis ponitamma samalta kasvattajalta kuin Pipakin. Tamma menestyi nuoruudessaan loistavasti kansallisen tason kouluratsastuksessa ja oli kasvattajansa ylpeys. Tammalle oli suuria odotuksia myös siitoskäytössä, mutta Amber menehtyi yllättäen ähkyyn vasta neljästi varsottuaan.
Emänisä Cranberry ES on vähän tuntemattomampi poni. 142 cm korkuinen musta poni ruunattiin vain kolmen astutuksen ja kahden elävän varsan jälkeen. Ruuna myytiin ratsastuskoululle missä se on jo pitkään tehnyt töitä suosittuna tuntiratsuna ja aluetason kilpurina tuntilaisille. Poni on lempeäluonteinen ja hyvätapainen.
Emänisänisä Gingerbreadman kilpaili menestyksekkäästi kenttäratsuna ja pärjäsi erityisen hyvin kouluratsastusosuuksilla. Aikaisin vaivojen takia eläkkeelle siirtynyt poni jätti runsaasti hyvin pärjänneitä jälkeläisiä, kaikki erinomaisia käyttöponeja. Gingerbreadman on tummanruunikko ja säkäkorkeudeltaan 142 cm.
Highflying on Cranberry ES:n emä jonka kymmenestä varsasta Cranberry on ainut tuntemattomaksi jäänyt. Muut ovat niittäneet mainetta sekä koulukentillä että näyttelykehissä. Highflying itse oli 140 cm korkea mustankimo kaunotar, joka menestyi vaihtelevasti aluetasolla kouluratsastuksessa ja oli näyttelyissä korkeasti palkittu sekä myös kantakirjattu.
Pipan emänemä Little Emmy F on kaunis kansallisen tason englantilainen kouluponi. 145 cm korkea tähtipäinen ruunikko on erittäin hieno niin ulkonäöltään kuin luonteeltaan. Tamma kilpaili menestyksekkäästi ja sai erityisesti kehuja lisätystä ravistaan ja kauniista muodostaan. Kilpailuista eläkkeelle siirtynyt Little Emmy on nykyään siitoskäytössä.
Emänemänisä La Mercedie on muusta suvusta poiketen ranskalainen kantakirjaponi. Rautias 144 cm korkuinen ori jätti jälkeläisiä ympäri Eurooppaa, se oli tunnettu komeasta ulkomuodostaan ja hienosta luonteestaan. Kilpailumenestystä orille ei mainittavasti kerääntynyt ennen aikaista menehtymistään.
Emänemänemä Apfel oli mainio periyttäjätamma, se oli lähes koko ikänsä pelkästään siitoskäytössä. Harvoissa käymissään kilpailuissa se kuitenkin menestyi hienosti, näyttelyissäkin tammaa käytettiin jonkin verran ja se oli kantakirjattu. Vain 138 cm korkea voikko tamma on jo kuollut, mutta se jätti monta lupaavaa ja hyvin pärjännyttä varsaa.