Byron Gail eli Karhu on itsessään komea ja tärkeilevä poniherra. Kiltti, sympaattinen sekä todella huomionkipeä. Herra tyrmistyy täysin jos hänelle ei vähintään muutamaa kertaa päivässä paijata ja hellitä.

Hoitaa ori on yllättävän kiltti eikä yleensä lainkaan orimainen. Kaviot nousee kiltisti ja muutaman tempunkin olen oriille opettanut (kumarrus, antaa "tassu" jne.). Ikinä ei Karhu ole ketään potkaissut, ja tuskin tulee puremaankaan. Joskus toki pitää orin uhota mutta uhoamiseksi se jääkin. Mutta pitäähän orin olla aina ori, eihän se voi aivan pehmoksi heittäytyä, joten pitää pitää varansa. ;)

Karsinassa ei ori paljoa pyöri, pysyy mieluummin paikallaan huomion keskipisteenä. Avoimesta ovesta ei orilla tulisi mieleenkään lähteä, tosin tammojen saatettaisiin kyllä lähteä, ori on ori. Orilla on myös hauska piirre, "kaikkea pitää maistaa" riimunnaru on löytynyt useampaan otteeseen orin suusta ja milloin mitäkin.

Varusteet Karhu antaa laittaa erinomaisen kiltisti, ei pullisteluja eikä näykkimisyrityksiä. Tosin jollei ole tarpeeksi nopea laittamaan kuolaimia suuhun saattaa kohta huomatakkin orin suussa uiskentelevan turpahihnan tai vastaavaa. Kuolaimia ei välillä meinata myöskään antaa pois, vaan niitä pidetään hampaidenvälissä aikansa kunnes ne tiputetaan.

Talutettaessa saa olla tarkkana, ori saattaa välillä keksiä lähteä syömään ruohoa tai nykiä narusta mutta kyllä se kun komentaa niin lakkaa. Tosin tammat pitää kiertää kaukaa, tamman nähdessään yhtään lähempää Karhu vie taluttajaa kuin taluttajaa, siksi näyttelyissä ym. tapahtumissa joissa pitää taluttaa ja on tammoja lähellä kannattaa taluttaa liinan kanssa.

Lastauksessa ei ole mitään ongelmaa herran kanssa. Ori kävelisi koppiin vaikka silmät kiinni koska tietää pääsevänsä esiintymään, taas huomion keskipisteeksi.

Ratsastaa ori on herkkä ja tottelee pienimpiäkin apuja. Karhu on myös yhteistyöhaluinen ja on aina valmis kokeilemaan jotain uutta, ja poni oppiikin uusia asioita nopeasti. Ori ei säikähtele turhia, ei edes rankkasade saa sitä säikkymään. Karhu tosin on mestari aistimaan ratsastajan tuntemuksia, joten ponin selässä ei saa pelätä, Karhu aistii sen heti ja käyttäytyy sen mukaisesti. Kouluun poni keskittyy hyvin, ja pitää tekemästään myös. Esteillä poni tuppaa välillä kiirehtimään ja hyppäävän hieman liian kaukaa, mutta ponilla on lahjoja joten pyrimme viemään ponia eteenpäin ja hyvää vauhtia se kehittyy. Maastossa Karhu ei turhista pompi, tosin puskasta eteen hyppäävä hirvi / peura ja rämisevät traktorit on aivan eri asia. Mutta jos isommalla porukalla mennään ja joku säikähtää, lähtee Karhu tasan tarkkaan mukaan.