Kaikki luokat tuomaroi ja tulokset arpoo sandi, ellei toisin ole mainittu.
Luonnollisesti, kun ponin kanssa lähtee reissaamaan, intoutuu osallistumaan ties mihin kissanristiäisiin. Me Sintun kanssa erehdyttiin ilmoittautumaan englantilaiseen ratsastusluokkaan, tietämättä lainkaan, mitä se itseasiassa pitäisi sisällään. Muutama ilta kului rattoisasti internetin ihmeellisessä maailmassa show-videoita ja erilaisia ohjeita etsiessä. Perinteinen englantilainen ratsastusasu oli jo hankittu – pitihän matkalta jokin muisto saada jo etukäteen ja ihan vain itselle. Se vihertävän ruskea tweed-takki on oikeastaan ihan mukava, mutta kermanvaaleat ratsastushousut taitavat päätyä tallin ylisille heti kun kotiin päästään. Solmion sitomiseen sain onneksi apua majapaikkamme emännältä.
Sillä me sitten Sintun kanssa seisottiin ja ihmeteltiin. Katsottiin silmä kovana ponien juuri alkanutta luokkaa ja yritettiin udella paikallisilta vinkkejä. Sen verran olin jo saanut selville, että luokassa olisi ensin jonkin sortin ryhmäosuus ja sen jälkeen kaikki esittäisivät poninsa vielä yksin. Onnekseni meidät oli sijoitettu ryhmän keskivaiheille. Sieltä olisi helppo paniikissa tutkailla, mitä muut tekevät, jos ei ymmärtäisi lennossa kaikkia tuomarin tai sihteerin antamia ohjeita. Lähdimme matkaan ”keep it simple” -asenteella ja jännityksen vallitessa.
Sitten mentiin! Kävelimme kehää ympäri muiden ratsukoiden kanssa. Sinttua vähän ihmetytti koko juttu – tylsä tehtävä ja satulahuovattomuus varmaankin eniten. Ryhmäosuus oli itse asiassa yllättävän helppo. Piti vain kuunnella ohjeita ja seurata vähän, mitä ympärillä tapahtuu, mutta ennen kaikkea keskittyä omaan ratsuun ja ratsastukseen. Siirryimme muun ryhmän mukana raviin. Sinttu ravasi tänään oikein nätisti ja tahdikkaasti, vaikka viime päivinä siinä on näkynyt matkustaminen pienenä jäykkyytenä. Ylimääräistä virtaa tammalla olisi tosin ollut vaikka muille jakaa, mutta meidän onneksemme tuomari sattui katsomaan toiseen suuntaan siinä kohdassa, kun ratsuni saattoi päästellä pari ilopukkia. Kun ryhmäosuus oli ratsastettu läpi, asetuimme tasaiseen riviin odottamaan yksilöohjelmia. En oikeastaan pystynyt seuraamaan muiden suorituksia, vaan keskityin vain käymään mielessäni läpi tulevaa suoritusta. Kun vuoromme koitti, kehoitin Sinttua ottamaan muutaman askeleen eteenpäin, jotta erottautuisimme rivistöstä alkutervehdystä varten. Ohjasin Sintun kävelemään lyhyen sivun päähän ja kehoitin sen kulmassa raviin, kääntäen tamman samalla lävistäjälle. ”Hitto, kummalle jalalle tässä pitäisi keventää?” tuskailin itsekseni ja päädyin keventämään ensin vasemmalle ja vaihtamaan kevennyksen vastakkaisessa kulmassa. Seuraavaksi ratsastin ison pääty-ympyrän, edelleen kevyessä ravissa jatkaen. Uuden ympyrän alku ja ympyrän vaihto keskipisteessä. ”Tämähän on kuin s-kirjain väärin päin!” muistuttelin itselleni. Palasimme aloituspisteeseemme, josta jatkoimme vielä ravissa lyhyttä sivua. Kulman jälkeen siirsin ponin käyntiin ja valmistauduin kääntämään sen kohti kentän keskustaa lopputervehdykseen. Sintun pysähdyttyä huokaisin syvään ja tervehdin tuomaria helpottunut hymy kasvoillani. Eihän se ollut ollenkaan niin hankalaa!
Perhoset liihottelivat vatsassani. Olin osallistumassa ensimmäistä kertaa englantilaistyyliseen ratsastusluokkaan. Tuntui kuin olisin unohtanut kaiken lukemani ja kuulemani aiheesta. Mitähän se valmentajakin sanoi yksilösuorituksista. Mihin suuntaan ravattiin, missä käännyttiin ja mihin..? "Voi ei!", ajattelin.
Luokkamme osallistujat kuulutettiin kehään. Kehään päästyämme korvissani humisi. Yhteisesiintyminen oli vielä helppoa. Onnekseni edellämme oli muita yksilösuorituksia. Karistelin ajatuksistani pelon ja pakokauhun - päätin keskittyä seuraamaan muiden suorituksia ja ottaa niistä mallia. Onnekseni tuomarikin tuntui antavan selkeitä ohjeita, mitä hän halusi meidän tekevän. Huh!
Taru tuntui hetken jännittyneeltä, ihmekös tuo. Mutta sitten tuntui kuin tamma olisi päättänyt rauhoitella minuakin, ja alkoi liikkumaan yhtäkkiä samaan aikaan niin pehmeästi, mutta kuitenkin reippaasti. Siitä hyvästä karistin loputkin huoleni suorituksestamme, ja keskityin vain nauttimaan Tarun liikkeistä ja kuuliaisuudesta.
Minä ja minun poni, mitä sivistynein pari! Hartaan googlettelun jälkeen pääsin lopulta selvyyteen pukeutumisesta, varustautumisesta ja valmistautumisesta, kilpailukehään asteltiinkin niin perienglantilaisessa lookissa ettei juuri hävetä tarvennut. Ainakaan mitään muuta kuin nyrpeää ponia ja nyrpeän ponin mahaa... Mutta niitä lukuunottamatta hyvältä näyttää!
Saimme suorittaa kevyet lämmittelyt ennen tosikoitosta, Jubjub ei varsinaisesti liidellyt innosta puhkuen ympäri kenttää mutta ei sitä nyt ihan hirveästi potkimalla potkiakaan tarvinnut. Mitä nyt välillä kutitella raipalla ja sihistä hampaiden välistä käärmeiden kielellä kirouksia. Suorituksen alkaessa en saanut tuomarin puheesta selvää sanaakaan, sieltä tuli termit ja käskyt niin perienglanttilaisittain mongerrettuna ettei varmaan itse Englannin Kuningatarkaan olisi niitä ymmärtänyt. Siispä seurasin vain nöyrästi muiden esimerkkiä ja tupsuttelin ympäri kehää suunnilleen oikeaa askellajia, koittaen olla erottumatta joukosta ainakaan totaalisen mokailun puitteissa. Poni ei oikein tykännyt ratsastuskoulun possujonomeiningistä mutta pienellä kannustuksella esitti kyllä kaikki askellajit suunnilleen kouluratsuelle suotavalla tyylillä, mitä nyt heittäen pukin sinne ja ristiaskeleen tuonne.
Kun tuli meidän vuoro esittää yksilöohjelma, oli Jubjub jo nukahtanut odotteluriviin. Mitään kovin nättiä starttia ei siis saatu, kunhan nyt koitin potkia ja tuupata lihavan laiskan ratsuni liikenteeseen ja työntekoon. Koko lyhyen känytipätkän ajan keskityin vain ponin aktivointiin, ravissa koitin huomaamattomasti saada vähän lisää potkua meininkiin ja sitten viiletettiinkin jo ihan omia uria. Huikaisevan haastavan radankin ehdin unohtaa siinä kohtaa kun Jubjub esitteli tuomarille hyllyvää, etääntyvää takamustaan. Ponille pieni kurinpalautus, pikapreppaus seuraavista tehtävistä ja päästiin me lopulta sitten takaisin sinne riviinkin eikä tuomari edes piessyt meitä ulos radalta ryhmyisellä kävelykepillään.
Tausta publicdomainpictures.net, ikonit csscreme.com