Kaikki luokat tuomaroi ja tulokset arpoo sandi, ellei toisin ole mainittu.
Cupid Cross on Reindeer Racen toinen karsintalähtö ryhmän 1 poneille. Mukana karsintalähdön lisäksi myös risuestelähtöjä tasoilta maiden-G2 ryhmälle 1. Lisätiedot kutsusivulta.
Mukana luokkia kaikilta tasoilta ja kaikilta vaikeusasteilta, lisätiedot kutsusivulta.
Villiä laukkaa sänkipellolla, hevosen pukkilaukat ensimmäistä kertaa laitumelle päästessä, kaunis koottu laukka kouluvalmennuksessa.. Kerro jokin mieleenpainuva laukkakokemus ratsusi kanssa.
Osallistumiset 09.12.2014 mennessä osoitteeseen anfarwol@gmail.com otsikolla Laukat 10.12. muodossa Hevonen - Omistaja Liitä mukaan myös tarina(t). Yksi poni/hevonen voi osallistua vain kerran, yksi omistaja saa ilmoittaa niin monta ponia tai hevosta kuin haluaa. Matkat suhteutetaan osallistujan kokoon ja jokaiselle kellotetaan oma aika. Jos osallistujia tulee paljon, jaetaan hevosia ryhmiin.
Johan oli sekalainen sakki lähtöpaikalla; pörröinen poni, karvainen suomenhevonen ja solakka puoliverinen. Ratsastajinakin oli
Anfarwol Acresin toinen omistaja sekä taffel joka melkein alkaa jo olla tallin vakikalustoa, eli vähän sisäpiirikisat tällä kertaa. Mutta sehän ei
hauskuutta vähentänyt! Eilen oli vasta satanut uutta lunta ja tänään oli oikein kiva pikkupakkanen, lumi siis pöllysi ja pienin osallistuja sai
pinkoa miltei mahaansa myöten hangessa. Eihän me mitään rataa viitsitty tällaiselle pikkuporukalle varata, vaan pistettiin juoksut pystyyn pellolle.
Tallimestari sai toimittaa sinne pikkupurtavaa kuuman kaakaon kera ja ei kun kisat käyntiin.
Ensin otettiin aikaa Cherries Jubileelle. Ponilla taisi olla vähän ylimääräistä energiaa, sen verran innoissaan se pompahteli ja pyöri lähtöpaikalla. Pahaksi
onneksi se sattui juuri lähtömerkin tullessa olemaan häntä menosuuntaan päin ja singahtikin liikkeelle väärään suuntaan! Innostunut poniini ei olisi malttanut
ollenkaan hidastaa vaan kiikutti taffelia hetken aikaa pitkin peltoja, kunnes vihdoin palasi takaisin lähtöpaikalle tohkeissaan pärskähdellen. Uudella
yrityksellä saatiin poni sentään oikeaan suuntaan, vaikka äskeisen kiitolaukan sijaan se esittelikin jotain pomppupukkiviritelmää.
Seuraavana oli vuorossa Kevätrinteen Vilteri. Ori seisoi kuin patsas odottamassa vuoroaan ja lähtömerkistä nosti kauniin tasaisen laukan, Emman
vauhtipyynnöistä ja huiman yleisömme kannustushihkuista se vaan pidensi hieman askeliaan ja jatkoi arvokasta menoaan. Kokeilimme uudestaankin, mutta
ei, Vilteri taisi tuumata että kiitolaukka umpihangessa (tai melkein, jo taffelin poni teki pienen uran) on turvallisuusriski.
Vielä oli jäljellä uljas puoliveritamma Finhalen joka jo puhkui intoa jouduttuaan odottelemaan. Keksimme että pistetäänpä se ja Vilteri samaan aikaan
juoksemaan, jos tamman spurttailu saisi suomalaisestakin vähän enemmän vauhtia irti. Finhalen lähtikin kunnon loikalla eteenpäin, harmi ettei taffel
ollut varautunut siihen ja parin epätoivoisen laukka-askeleen ja kyydissäpysymisyrityksen jälkeen Finhalen sai painella yksinään eteenpäin taffelin mönkiessä
lumikinoksessa. Vilteri taas oli jäänyt niille sijoilleen tuijottamaan järkyttyneenä karannutta tammaa. Kauaa Finhalen ei onneksi viitsinyt itsekseen juosta,
vaan tuli pyörimään ja pörhistelemään lähelle niin että taffel sai sen napattua kiinni. Tässä vaiheessa Vilterin kanssa luovutettiin ja Finhalen sai toisen
yrityksen yksinään. Taas lähtö oli hyvin räjähtävä, tällä kertaa ratsukko kuitenkin eteni kokonaisena. Mutta mitä ihmettä se taffel hevosilleen oikein syöttää,
Finhalenillakin oli aivan liikaa energiaa sillä vain lyhyen matkaa juostuaan se otti kunnon sivuloikan umpihankeen, järkyttyi kun lumi osui sen kupeisiin ja
pisti pystyyn oikein mallikelpoisen rodeoshown. Taas noukittiin taffelia kinoksista ja metsästeltiin innostunutta tammaa keskeltä peltoa.
Tuomarilla ainakin oli hauskaa, vaikkei tässä nyt oikein ennätysaikoja juostukaan. Pienen pohdinnan jälkeen ykköspaikan sai Kevätrinteen Vilteri, jonka suoritus
oli kaikkein tasaisin. Toiselle sijalle pääsi Cherries Jubilee, sekin pääsi sentään maaliin asti. Ja koska Finhalen oli kiistatta päivän nopein, se
sijoittui kolmanneksi vaikkei ratsastaja menossa mukana pysynytkään. Mutta eihän meillä mitään sääntöjäkään ollut.. Vilteri saa voitostaan suitset sekä satulahuovan, Jubilee palkitaan suitsilla sekä herkkupaketilla, Finhalen saa itselleen satulahuovan ja myös vähän herkkuja.
Vilterin kanssa meille ei vielä ole ehtinyt tapahtumaan ehkä sitä kaikista ikimuistoisinta laukkaretkeä. Joka tapauksessa yksi ihana laukkamuisto meillä kyllä on, vaikka se onkin kovin tuore muisto. Olimme nimittäin itsenäisyyspäivän (6.12.2014) kunniaksi maastoretkellä. Maastoretki itsenäisyyspäivänä suomenhevosella - siinä on tunnetta. Olin vaihtanut satulahuovaksikin sinivalkoisen huovan.
Suuntasimme Vilin kanssa lenkille, joka kulkisi ohi peltojen ja läpi metsien. Reitillä voisi rauhassa päästää oriin kovempaankin vauhtiin. Pieni pakkanen sai hevosen hengityksen höyryämään ilmassa, kun ravailimme pitkin metsäteitä. Eräälle suojaisammalle pellolle oli tuiskuttanut lunta juuri sopivasti. Siellä kannustin Vilin laukkaan. Annoin oriin itse päättää vauhdin, ja niin se pikkuhiljaa venyttikin askelta. Tunsin kuinka hevosen lihakset tekivät töitä, lumen vain pöllytessä perässämme.
Ai mikä on hyvä ensivaikutelma? Varmaan se, kun olet ostamassa kouluponia joka koeratsastuksessa könyää nelitahtista, laiskaa lehmänlaukkaa ja rikkoo jokaisessa kaarteessa raville. Se, kun edes sen lihavan laiskan lehmänlaukan nosto ei meinaa onnistua vaan se lihava lehmä kruisailee ensin puoli sivua etusuoraravia ennen kuin sekoaa jalkoihinsa ja kaatuu siihen laukantapaiseen möngerrykseen. Se taisi olla se hetki kun päätin, että tässä on mun tuleva kilpakouluratsuni.
Haulin kanssa jokainen laukkakokemus on aika unohtumaton, koska kuten jo kutsumanimikin antaa ymmärtää, se lähtee liikkeelle lähes poikkeuksetta kuin perseeseen ammuttu karhu. Eli lujaa ja äkäsesti. Jos se paras suoritus pitäisi valita, mainitsisin luultavasti jonkun näistä joulun aikaisista riemuidioottien tekemistä joulukrääsäradoista... Hauli ei ole mieleltään kaikista vakain ratsu ja kun rata on täynnä blingiä ja joulupukkeja, muistuttaa meno selästä käsin koettuna jotain valtamerellä riehuvaa vuosisadan myrskyä jonne sinut on heitetty pienessä reikäisessä kumiveneessä. Yksikään ilmansuunta ei jää kokematta!
Tausta publicdomainpictures.net, ikonit csscreme.com
