Kaikki luokat tuomaroi ja tulokset arpoo sandi, ellei toisin ole mainittu.
Rednose Rush on Christmas Chasen toinen karsintalähtö ryhmän 3 poneille. Mukana karsintalähdön lisäksi myös sileän radan lähtöjä tasoilta maiden-G2 ryhmälle 3. Lisätiedot kutsusivulta.
Mukana luokkia kaikilta tasoilta ja kaikilta vaikeusasteilta, lisätiedot kutsusivulta.
Kylälle tupsahti yllättäen lauma kiinalaisia turisteja, nyt tarvittaisiin hevosia ja poneja rekiajelutukseen sekä talutusratsastukseen! Ilmoittaudu mukaan jos siedät edes tunnin tai pari omalaatuisten turistien aivoituksia.
Osallistumiset 08.12.2014 mennessä osoitteeseen anfarwol@gmail.com otsikolla Turistit 09.12. muodossa Ohjastaja - Hevonen Liitä mukaan myös pieni kertomus päivän kokemuksista. Jokaiselle osallistujalle luvassa palkkio.
Huhhuh, huokasi tallimestarikin kun Anfarwol Acresissa vihdoin saatiin viimeisetkin turistit saateltua bussille ja ladot siivottua. Turistilauma oli alunperin matkalla aivan muualle, eksyivät sitten meidän kylälle ja keksivät haluta rekiajelutusta sekä kaiken lisäksi majoituksen heinäladossa. Näin laman aikana sitä toki on oltava iloisia jokaisesta lantista mitä kylälle jää, siispä ei kun ajohevosia haalimaan ja latoa majoituskuntoon laittamaan. Onneksi saatiin paljon innokkaita avustajia turisteja viihdyttämään, suurin osa oli liikkeellä reen kanssa joten saatiin kerralla useampi innostunut kiinalainen kyytiin. Porukan lapsille oli talutusratsastus niin kova juttu että jono kiemurteli pitkin torin laitaa. Hevoset onneksi pysyivät rauhallisina vaikka kamerat räpsyivät vimmatusti ja kaikille saatiin lopulta hauska päivä. Avuliaille ihmisille tarjottiin lämmikkeeksi kaakaota ja pullaa, sekä päivän päätteeksi kunnon ruoka. Hevoset pääsivät talliin lämpöisten loimien alle ja jokaiselle annettiin vielä kiitoslahjaksi herkkupaketti mikä sisälsi paalin erikoisen maukasta luomuheinää, kauralyhteen, porkkananipun, kasan omenia ja vinon pinon ruisleipiä, kaikki oman tilan tuotteita.
Olimme muutenkin parin rakkaimman hevoseni kanssa käymässä Anfarwolin talvitempauksissa ja kaikissa kisoissa, joita siellä tämän kuun aikana sattui olemaan, ja kouluratsastuskisojen kanssa samana päivänä läheiselle kylälle sattui ilmestymään jostain kasa turisteja. Kiinalaisia. Kaikkia kynnelle kykeneviä pyydettiin avuksi siihen, että kiinalaisille saataisiin jotain tekemistä, tällä kertaa tekemisenä oli rekiajelua. Koska Khosraun ja Turerthin kanssa oltiin valmistauduttu osallistumaan myös valjakkokisoihin, meillähän tietysti oli valjakkokärryt mukana. Ei muuta kuin tuunaamaan kärryt reeksi ja ajeluttamaan kiinalaisia turisteja kauniissa friisuvaljakossa! Pienellä tuunaamisella kärryistä saatiin oikein mukavan näköiset, eikä ne näyttäneet enää ollenkaan ihan normaaleilta kärryiltä vaan oikeasti vähän enemmän perinteiseltä joulupukin reeltä. Joulupukkia ei valitettavasti kyllä ollut, koska edes joulumielen takia en suostunut pukemaan ylleni minkäänlaisia joulutamineita edes ulkomaalaisten turistien takia, joten kiinalaiset joutuivat tyytymään punaisilla lettinauhoilla koristeltuihin friisiläisiin. Kyllä niiden jalkoihin laitettiin pintelitkin, jotka olivat nekin oikein kauniin kirkuvan punaiset vasten oripoikien kaunista mustaa karvaa, mutta sen enemmät joulumielet jäivätkin sitten muiden rekiajeluttajien harteille. Ensimmäinen rekikeikkamme alkoi kahdeltatoista, kyytiin tuli nuorehko pariskunta, jotka olivat selvästi hyvinkin innoissaan päästyään Walesiin näin joulun alla. Erityisesti pariskunnan mies vaikutti hyvin innostuneelta tästä rekiajelusta, mikä oli tietysti hyvä juttu. Mutta kieltämättä hieman kismitti se, että näille kiinalaisille tärkeämpää oli esimerkiksi kuvata mahdollisimman tarkkaan maassa olevaa lunta ja yksittäisiä lumihiutaleita kuin katsella ympärilleen ja nähdä se hieno kokonaisuus, jonka lumi ja jouluvalot kylään loivat. Noh, näitä yksilöitä ei onneksi tarvinnut kovin kauaa kestää, sillä he halusivat hyvinkin pian jo takaisin lähtöpaikkaan, mutta saimme sieltä toiset kiinalaiset turistit kyytiin. Tämä kierros ei valitettavasti ollut ihan niin helppo kuin edellinen, vaan sen sijaan, että he olisivat keskittyneet toistensa kanssa juttelemiseen ja kuvaamiseen, kuten edellinen pariskunta, nämä kyseiset kiinalaiset halusivat välttämättä koko ajan keskustella minun kanssani ja kyselivät ties mitä kaikkea mahdollista lumesta ja hevosista ja valjakkoajosta. Valitettavaa on se, ettei heidän englanninkielen taitonsa ollut niin hyvää, että olisin siitä ihan kaikkea ymmärtänyt, mutta ihan iloisilta he kuitenkin näyttivät siinä vaiheessa kun sain heidät ulos kärryistä tapaamispaikalla.
Loppujen lopuksikin, vaikka päivä jollain tapaa oli osittain rasittavakin, niin kyllä siitä kai jäi jotain itsellekkin käteen. Ainakin hyvää mieltä siitä, että oli saanut ilahduttaa muita, jos ei muuta. Sitä paitsi ainakin tuli järjestettyä hyvä alkuverryttelyt illan koulukisoja varten, jos ei muuta. Nyt vain toivotaan, että Khosraulla ja Turerthilla menee molemmilla menee hyvin niissäkin kisoissa!
Olimme piensuomenhevosorini kanssa rekiajeluttamassa kiinalaisturisteja Anfarwol Acresissa ja päivä oli varsin mielenkiintoinen! Kiinalaiset olivat erittäin kiinnostuneet Iikasta ja sainkin vastailla päivän aikana useisiin kysymyksiin, joista osa oli varsin omituisia. Yritäppä siinä pysyä naama peruslukemilla, kun karvalapaset ostanut nainen alkaa kysellä hädissään, etteivät vain hänen lapasensa ole hevosesta! Yhdessä vaiheessa taas sain rekeen useamman lapsiperheen, joiden muksut yrittivät kovin sinnikkäästä päästä joko Iikan selkään tai ainakin itse ajamaan oria. Päivästä parhaiten jäi kuitenkin mieleen nuori pariskunta, joka oli ladannut älypuhelimiinsa jonkun eläinten äänen puheeksi muuttavan sovelluksen. Siinä he sitten yrittivät saada Iikkaa hirnumaan.
Enpä olisi uskonut, että tällaisenkin päivän koemme, mutta uskokaa tai älkää – Evangeline oli tänään talutusratsuna! Kun Anfarwol Acresista kuului hätähuuto kiinalaisten turistien yllättävän yleisöryntäyksen takia, lupasin minäkin ojentaa auttavan kavion ja tulla hevosineni tarjoamaan talutusratsastusta. Koska Evangeline on yksi tallin kilteimmistä, rauhallisimmista, helpoimmista ja kärsivällisimmistä hevosista (jopa verrattuna tallin poneihin..), pakkasin Evangelinen autoon ja kurvasimme apuun.
Yllättävää kyllä, Evangeline tuntui nauttivan ihailevista katseista ja innokkaista rapsuttajista. Turistit olivat haltioissaan, kun kerroin, että Evangeline on GP-tason huippuhevonen, jolla moni haaveilisi pääsevänsä ratsastamaan. Tamma sen sijaan käyttäytyi kuin paraskin ratsastuskoulun tuntiratsu ja tuntui olevan erittäin tyytyväinen harvinaisen helposta työpäivästä. Ehkäpä Evangeline voikin siirtyä viettämään eläkepäiviään ratsastuskouluun, kun tamma tästä hommasta niin tykkää (vitsi vitsinä)..
Olin saanut puhelun jossa minulta kysyttiin pääsisinkö Juuson kanssa ajeluttamaan kiinalaisia turisteja. Koska minulla ei ollut mitään suunnitelmia, suostuin pyyntöön ja suunnistin tallille pakkaamaan kamat ja hevosen autoon.
Saavuttuani paikanpäälle, oli paikalla jo muutama muukin hevosellinen ihminen ja valtava lauma kiinalaisia turisteja. Laitoin Juusolle kopissa pallot korviin ja hupun päähän, sillä vaikka ori onkin lungi tapaus, en halunnut riskeerata mitään hälisevän ja valokuvaavan kiinalaisjoukon vuoksi.
Valjastaessani Juusoa reen eteen huomasin koko ajan kuinka salamavalot vain välkkyivät. Kun olin saanut Juuson valjastettua loppuun, otin rekeen ihmisiä ja lähdin ajeluttamaan ensimmäistä satsia. Kiinalaisten kommenteista päätellen he olivat hyvin tyytyväisiä kierrokseen ja muutama myös kehui Juusoa.
Muutaman tunnin ja parin haaverin ja kadonneen suojan myötä päästiin orin kanssa kotimatkalle.
Sain puhelun, jossa minua pyydettiin hjelppimään nopeasti torille, koska siellä oli kuulemma tupsahtanut yhtäkkiä laumapäin kiinalaisia surisemaan pitkin torin laitoja. Ilmeeni tilanteen kuultua oli mitä erikoisin, täällä kiinalaisia .. hetkonen? Noh meninpä lupautumaan auttamaan rekiajelutuksessa kunnanjohtajaa, jolla varmaa tällä hetkellä pyöri sukat jalassa ja dollarit silmissä vilkkuen. Lupautuhan tuo antamaan minullekkin pienimuotoisen palkinnon. Noh nappasinkin tallista varmajalkaisen ja rautahermoisen Viljon mukaani ja rekitarpeet myös. Saavuimmekin torille ja helvetti oli irti, kymmeniä kiinalaisia juosten torin laidasta toiseen, ei ei .. Valjastin Viljon ja orikin ryhdistäytyi heti, vaikka ihmettelikin hieman menoa torilla. Hyvin kyytiläisiä riitti ja Viljokin sai mukavasti rapsutuksia ja porkkanoita palkaksi ajelusta. Päivä oli pitkä ja kun viimeinkin pääsimme kotia odotti minua lämmin sängy ja orhiani iso tuppo heinää ja porkkanat, jotka ori oli ansainnut päivästään.
Onneksi kiinalaiset opiskelevat nykyään paljon englantia, ja onneksi olimme juuri Walesissa. Tänään olisi nimittäin muuten törmätty kielimuuriin. Eikä mihinkään pieneen, vaan voisi sanoa että Kiinan muurin kokoiseen. Molemmin puolin aksentit olivat kyllä mielenkiintoisia, sitä ei käy kieltäminen. Kylään oli nimittäin pelmahtanut lauma kiinalaisturisteja, ja nyt meidän oli tarkoitus järjestää heille rekiajelua ja talutusratsastusta.
Valjastin tällä kertaa hommiin Kevätrinteen Velhottaren eli tutummin Tarun. Tarulla oli kyllä jonkin verran ajo-/vetokokemusta, mutta rekeä emme ole aiemmin vetäneet. Tätä varten päätinkin edellisenä iltana suorittaa varmuuden vuoksi pienen koeajon. Tarua ei onneksi tuntunut reki haittaavan, vaan homma tuntui sujuvan mutkattomasti. Olihan se ehkä hieman riskialtis veto, lähteä nyt kyyditsemään turisteja reellä näin vähällä harjoittelulla.
Tapaamispaikalle selvisimme reen kanssa nätisti. Ensimmäiset turistitkin saatiin kyytiin kunnialla. Sitten olikin aika lähteä liikkeelle, mutta Taru ei hievahtanutkaan. Ilmeisesti isompi painolasti reen kyydissä sai tamman hämilleen. Pyysin ja pyysin ja pyysin... Ei mitään. Kömmin reen kyydistä tamman vierelle. Yritin houkutella sen liikkeelle. Tuloksetta. Maiskuttelin. Napauttelin ohjilla. Vedin kaksin käsin. Eikä vieläkään mihinkään.
Turistien edessä hevoselle ei kehtaisi kunnolla hermostuakaan. Aloin olla epätoivoinen. Huikkasin sandin apuun. Sandi kipitti meitä kohti, kädessään porkkanapussi. Ja siinä samassa Taru rykäisi itsensä liikkeelle ennen kuin ehdin edes huomaamaan. Kiiruhdin takaisin rekeen ja huusin sandille, että kävelee edellämme ainakin jonkin matkaa. Huokaisin helpotuksesta – ehkä tästä vielä selvittäisiin.
Tausta publicdomainpictures.net, ikonit csscreme.com
